En osaa kyllä yhtään pitää puoliani. Tai osaan jos on kyse jostain todella tärkeästä, tai kuvittelen niin mutta kun tänään oma vakuutusyhtiöni soitti niin annoin omituisen androgyynisen äänen (etunimestäkään ei saanut selvää, Paula tai Paavo) suostutella minut keskustelemaan vakuutusturvastani. Siitä toisesta joka tarjosi alennusta ei ole kuulunut mitään, luulisi heidän kirjeensä tulevan perille viikossa. Minua hävetti kyllä kun yritin selittää miksi olen luopumassa tuon oman vakuutusyhtiöni palveluista. Heillä on kuulemma toimisto jossain ties missä, keskustan ulkopuolella jonkun autoliikkeen vieressä. Tai jonkinlainen paikka jossa tuo tyyppi keskustelee ihmisten kanssa vakuutuksista. Voi olla etten muuta vakuutusyhtiötä, teen asiat yleensä helpoimman kautta enkä kysy tarjouksia.
Hankin tuon kotivakuutuksen aikoinaan pyöräni takia, pelkäsin että joku varastaa sen. Oulun pitäisi olla vaarallinen paikka pyörille mutta omani on säilynyt tallessa kolmisen vuotta, onneksi.

Olen hermostunut siitä etten tällä hetkellä stressaa muuttoa. Se on kuitenkin ensi viikolla ja olen pakannut vasta muutaman laatikon ja en saa aikaiseksi aloitettua pakkausta. Tehtävälistani ei ole onneksi kauhean pitkä, siinä on vain sellaisia hermostuttavia kohtia kuin kirjojen myyminen divariin, tai sen yrittäminen ja yhdelle työnantajalle kirjoittaminen, minun pitäisi pyytää että he maksaisivat palkkani. Olen vältellyt sitä monta päivää. Varastokin pitäisi tyhjentää. Ja jotenkin päästä eroon näistä huonekaluista.

Sain eilen käytyä vähän ulkona, hautausmaalla ihastelemassa omenankukkia ja syreenejä, kuviakin tuli satakunta (hyvin identtisiä lähikuvia kukista, sellaisia joista hollantilainen valokuvauksen opettajani sanoisi "they're pretty, but..." ja olisi aivan oikeassa. Mutta koska valokuvaan vain huvikseni niin en välitä).