Minulle tuli pieni paniikki juhlien kanssa. Olin varma etten ehdi tehdä kaikkea ajoissa (edelleen pelkään sitä ettei ruoka riitä mutta kauppa on auki jos jokin loppuu). Olin kahdeltatoista silppuamassa nektariineja (tärkeä juhlavalmistelu), toinen kolmesta perunarieskapellillisestä oli uunissa ja tiskialtaassa kauhea kaaos kun ovikelloni soi. Täällä on sen verran lämmintä ettei minulla ollut edes paitaa päällä, rintaliivit sentään ja esiliina, ryntäsin etsimään jotain päällepantavaa ja keksimään mitä voi tehdä vieraalle joka tulee kaksi tuntia etuajassa. Oven takana olikin harmaa mies, joka kaupitteli jotain uskonnollista tilaisuutta.
Liikaa jännitystä minulle.
En tiedä miksi tällaisten kutsujen järjestäminen on minusta niin hauskaa vaikka olenkin aina kauhean hermostunut.
Tekstit
2 kommenttia:
Ehkä sillä hermostuksella ja hauskuudella on tekemistä keskenään? Itsekin ihmettelen samaa asiaa tuon tuosta.
Minä luulen että niillä on kyllä tekemistä keskenään, ainakin se että ehkä tärkeiden asioiden pitääkin olla vähän hermostuttavia.
Lähetä kommentti