Pyöräilin tänään teollisuusalueelle tapaamaan vakuutusedustajaa. Toimisto oli autoliikkeen ja realisointikeskuksen vieressä ja sisältä täynnä harmaita ikkunattomia koppeja (vaikeaa kuvitella ankeampaa työympäristöä). Siellä ei näkynyt ketään eikä tavallinen taktiikkani tuollaisissa tilanteissa, eksyneeltä näyttäminen, oikein tehonnut. Lopulta jostain ilmestyi keski-ikäinen nainen, joka oli se minun edustajani (huojentavaa, tässä mielentilassa). Hän sanoi että minun olisi pitänyt vain huikata että olen siellä tai kysyä joltain apua, en viitsinyt sanoa että olen niin ujo etten voi korottaa ääntäni (tai ehkä se ei liity siihen) ja ainoa näkemäni tyyppi puhui puhelimessa. Nainen oli kuitenkin ihan mukava ja onnistui myymään minulle kotivakuutuksen muutoksen (sain vielä nuorisoalennuksen kun olen alle 27-vuotias, vielä muutaman päivän) lisäksi vielä tapaturmavakuutuksen ja kaksi tiliä (jotka olivat omistaja-asiakkaalle ilmaisia). Tuollainen impulsiivisuus hermostuttaa minua vaikkei kyse ollutkaan mistään suurista summista ja sain vaikka mitä alennuksia. Ja olen sen verran holtiton pyöräilijä ettei tapaturmavakuutus ole ihan huono juttu. Rahastosäästämisestä sentään sain kieltäydyttyä. Ehkä joillekin 50 euroa kuussa on pieni summa muttei minulle.

Joku tyyppi on kai kiinnostunut huonekaluistani, se olisi hauskaa. En kyllä tiedä miten ne saisi täältä laatikoiden keskeltä pois.


Lisäys 16.50: Joku poika kävi hakemassa laatikoston pois (nolottaa kun en ehtinyt siivota sitä paremmin, mutta hän ei ilmoittanut tulostaan etukäteen), hän on ehkä kiinnostunut muistakin. Hauskaa.
17.15: Poika kävi uudestaan, he hakevat pöydän ja kirjahyllyn huomenna. Osasikin ongelma ratketa kätevästi. Täytyy vain huomenaamulla järjestään paikkoja niin että ne mahtuu viemään pois.