28.6.2007

Uusi asunto on yllättynyt. Se ei ole millään muotoa täydellinen mutta mukava. Ja nautin näköalasta, vaikka se koostuukin osittain parkkipaikasta ja elementtitalosta tien toisella puolella. Olen myös itse yllättänyt, olin ajatellut että minulle sopii pienissä asunnoissa asuminen ja että veisi aikaa sopeutua tuohon uuteen. Se olikin helppoa, vaikka 42 neliötä tuntuukin vähän säädyttömältä yhdelle ihmiselle. Nautin siitä että minulla on tilaa puuhailla, olen jopa innostunut askartelemaan uudella ruokapöydällä (sen melamiinipinta on aika kätevä kaikkeen tuollaiseen). Muutama laatikko on vielä purkamatta mutta suurin osa tavaroista on paikoillaan ja asunnossa näyttää mielestäni aika mielenkiintoiselta (ja kuulemma minun näköiseltäni).

Onnistuin tiistaina eksymään, jouduin vahingossa tielle joka oli melkein samannäköinen kuin kotiini vievä tie enkä vielä tunnista kaikkia puskkia ja omakotitaloja niin hyvin että tietäisin olevani oikealla tiellä.
Se oli hyvä harharetki, näin metsän reunassa fasaanin. Luonto tuntuu oudolta Oulun jälkeen, miten voikaan olla niin rehevää. En oikein ikinä tottunut Oulun tasaisuuteen ja karuuteen, Turku tuntuu siinä mielessä sopivammalta. Jos talvea ei oteta lukuun.

Olin eilen niin väsynyt että pidin taukoa järjestelyistä ja makasin sängyssä ja luin.

Onnistuin tänään pesemään pyykkiä. En tosin melkein osannut käyttää pesukonetta ja kuivaushuonekin oli sen verran vieras että pyykit jäivät aika märiksi.

5 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

Tosi hauska, että olet kotiutunut noin hyvin. Uuteen paikkaan ja varsinkin uudelle paikkakunnalle muuttamisessa on aina omat juttunsa, mutta sitten helpottaa, kun saa arkea rullaamaan (kuten pyykkiä pestyksi). :)

Tuli mieleen, että keräsitkö sinä vanhoja valokuvia? Mulla olisi muutama; jos kiinnostaa, laita sähköpostia tuazophia ampiaistehdas net, niin kerron lisää

orange seeds kirjoitti...

Olisi hauskaa nähdä blogissa kuvia uuden asuntosi sisätiloista. Tykkäsin ainakin vanhan asuntosi kuvista aina kovasti. Se oli viihtyisän ja mielenkiintoisen näköinen, oikein persoonallinen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuazophia, tällä hetkellä kotiutuminen tuntuu helpolta, mutta voi olla että kulttuurishokki iskee jossain vaiheessa. Minun on oikeastaan ollut aika helppo kotiutua joka paikkaan jossa olen asunut, ehkä minua auttaa se etten kotiudu syvästi minnekään, niin että tuntisin että tämä on sse paikkani enkä täältä lähde. Voi olla että niin käy vielä.

Orange seeds, kuvia tulee kyllä, viimeistään sitten kun saan netin uuteen asuntoon. Se on huonekaluiltaan ja tyyliltään melkein sama kuin vanha, mutta ei niin varastomainen ja ilman mielestäni rumia huonekaluja. Uusi on avarampi mutta toivottavasti yhtä viihtyisä. Ja ainakin täysin erilainen kuin mitä se oli edellisen asukkaansa aikana.

Nobelstraat kirjoitti...

Kulttuurishokki voi iskeä "turkulaisten" turkulaisten kanssa. Paitsi sinulla on tietysti se hyöty, että isäsi on turkulainen.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Nobelstraat, ei isäni ole turkulainen, hän muutti tänne vasta kahdeksan vuotta sitten. Äitipuolenikin on kotoisin aivan muualta ja on kyllä asunut Turussa 30 vuotta mutta ei kai häntäkään voi turkulaiseksi sanoa.

Blog Widget by LinkWithin