10.7.2007

Ei olisi pitänyt eilen iloita siitä että olen ollut pirteämpi kuin pitkään aikaan. Sen jälkeen en ole oikein pysynyt hereillä.
Tänään minun piti käydä aamulla Kelassa, aika monetta kertaa vähän ajan sisällä niin että minun olisi pitänyt tietää missä se oli. Ajoin ensin yhtä katua liian pitkälle, käännyin seuraavalle ja ajoin (tai siis talutin pyörää, en oikein uskalla pyöräillä keskustassa muualla kuin Brahenkadulla, sellä näyttää olevan keskustan melkein ainoa pyörätie) melkein lähtöpisteeseeni kunnes tajusin että toimisto olikin vasta seuraavalla kadulla. Pääni ei oikein toimi.

Yritän taistella taas sokeria vastaan. Olen syönyt liian paljon makeaa viime aikoina, siitä on tullut taas melkein jokapäiväinen tapa. Nyt yritän olla ostamatta epäterveellisiä juttuja, ainakaan joka päivä. Sen sijaan ostin pienen pussillisen sämpylöitä, jotka söin pahimpaan nälkään, ei sekään kauhean terveellistä ole. Pitäisi lähteä pyöräilemään kotia kohti niin voisin laittaa ruokaa.

Nettiyhteyteni pitäisi kytkeytyä tällä viikolla ja olen kärsimätön.
Olen hoitanut tietokoneasioitani viimeiset kymmenen vuotta ja ottanut asioista selvää jos on pitänyt ja myöhemmin hankkinut itse laitteet ilman minkäänlaisia neuvoja asiaatuntevammilta (siinä on auttanut sekin että meillä oli aikoinaan varmaan pihan ainoa Macintosh ja nykyään lähipiirin ainoa ammattilainen on vannoutunut pc-mies enkä muutenkaan häneltä kysyisi apua). Internet-asioissa näytän kuitenkin olevan aivan hukassa. Pyysin eilen kaupassa (Stockmannilla kun en jaksanut etsiä muitakaan) sellaista laitetta, joka tarvitaan adsl-yhteyden kanssa. Ei ihme että myyjä (amerikkalaisten elokuvien surffareiden näköinen) esitteli minulle tarkasti kaikki laitteen eri osat. Toivottavasti se on sopiva, ainakin sen laatikossa oli paljon erilaisia lyhenteitä (ja sen johto, tai siis ethernet-piuha, oli melkein samaa punaista kuin uuden pöydän jalat). Tietokonetietymykseni on tainnut taantua reippaasti viime vuosina, ehkä MacOs X:n takia (kun sille ei ole tarvinnut kauheasti tehdä mitään). Lukiossa osasin ratkoa (netistä löytyneiden ohjeiden avulla) vaikka minkälaisia ongelmia.
Jotenkin samaistuin nörtteihin kunnes tajusin ettei minulla ole kauheasti heihin liitettyjä piirteitä. Tajusin myös vähän aikaa sitten etten ole lainkaan epäsosiaalinen. Ujo ehkä ja välillä vähän taitamaton (haluaisin olla sellainen ihminen joka osaa aina sanoa oikeat sanat ja joka sanoo toisille miten hauskaa heitä on nähdä ja joka muistaa kysyä toiselta mitä hänelle kuuluu ja joka on todella kiinnostunut muista) mutta ei kai se tee epäsosiaaliseksi?

Sain päätettyä että lähden varmaan huomenna aamulla Jyväskylään. En taida päästä eroon linja-autoista. Junalla pääsisi perille aika paljon nopeammin mutta bussi kulkee aivan vierestä eikä tarvitse mennä keskustaan. Tai en osaa oikein sitäkään päättää.

2 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

Minä pidän enemmän junista. On jotenkin selkeämpi mennä rautatieasemalle ja katsoa misä juna lähtee ja sitten mennä oikealta raiteelta junan kyytiin kuin tehdä sama linja-autoasemalla. Saatika sitten pysäyttää oikea auto jossain matkan varrella (mitä, jos samaan aikaan tulee oikea ja väärä bussi, enkä saa kommunikoitua oikean bussin kuljettajan kanssa ja väärä bussi pysähtyy, mutta oikea ei. Ja sitten pitää vielä selittää väärän bussin kuskille, että en haluakaan kyytiin, vaikka hän vaivautui pysähtymään - tämä on melkein ikävämpää kuin se, että jäi oikean auton kyydistä!).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minäkin pideän enemmän junamatkoista mutta olen viimeisten seitsemän vuoden aikana oppinut käyttämään bussia ja tajunnut sen hyviä puolia. Varsinkin nyt kun minulla oli tullessa kauheasti tavaraa mukana ja pääsin melkein kotiovelle. Tuohon aikaan ei onneksi tullut muita busseja, yksi kyllä pysähtyi oma-aloitteisesti ja minun piti varmistaa ettei hän vain mene Jyväskylään asti, vaikka tiesinkin ettei se ollut oikea bussi.

Blog Widget by LinkWithin