21.7.2007

Että osaakin ärsyttää. Aamulla kaikki oli hyvin, kävin mustikkametsässä ja siellä oli ihanaa. Sitten törmäsin yhdellä foorumilla kommenttiin, joka sen kaltainen joka sai teini-iässä minut häpeämään ruumistani, varsinkin rintojani ja pitämään niitä rumina. Tuota kommenttia, samoin kuin nuoruudessani kuulemianikaan ei oltu millään tavalla osoitettu minulle mutta ei sillä väliä, mieleni ei tarvitse suoria loukkauksia traumojen kehittämiseen. Ei minua haittaa se että ihmiset sanovat niin, kyse oli siitä miten isot rinnat ovat ällöttävät elleivät ne ole täydellisen kiinteät. Ehkä sitä huomaa omaan ryhmäänsä kohdistuvat loukkaukset aina parhaiten, mutta minä en ole ikinä huomannut mitään isoihin rintoihin kohdistuvaa ihannointia, kuullut vain sen miten rumat ne ovat (elleivät ne täydelliset kiinteät ja pystyt ja painovoimaa uhmaavat). Samaa olen kuullut laihojen ihmisten valittavan, miehet sanovat "aina" (traumatisoituvat mielet kuulevat tietysti vain ne negatiiviset jutut) että naisessa pitää olla muotoja ja jotain mihin voi tarttua, että laihuus on kammottavan rumaa. Ehkä yleisesti haluttavina pidettyjä ominaisuuksia pidetään vapaasti haukuttavina? Nuorempana pidin vain hiuksistani, harvemmin haukutaan ihmistä jolla on paksut ja pitkät hiukset.

Tuossa jutussa minua ärsytti oma reaktioni. Olen kuvitellut että pidän nykyään itsestäni ja ulkonäöstäni, lukuun ottamatta jotain traumoja (ei voi kuvitella meneväni uimarannalle), että vaikka itsetuntoni ei ole huippuluokkaa niin ainakaan jonkun tuntemattoman tyypin kommentilla ei pitäisi olla mitään valtaa minuun. Se aiheutti kuitenkin itkukohtauksen ja se ärsyttää. Kauheasti.


Olen miettinyt että ehkä oli ihan hyvä etteivät pojat juuri kiinnittäneet minuun huomiota silloin kun olin teini (tietysti olisin voinut olla ilman negatiivistakin huomiota). Voi olla että olisin yrittänyt hakea hyväksyntää seksillä ja kuvittelen että se olisi ollut haitaksi minulle (kun en teininä muuten halunnut seksiä kenenkään kanssa). En kyllä ollut erityisen helposti painostettavissa, esim. ryyppäämiseen joten ehkä en niin kauheasti edes kaivannut ihmisten hyväksyntää. Ainakaan jos se merkitsi persoonani muuttamista (koska eivät he silloin olisi hyväksyneet oikeasti minua). Jälkeenpäin olen tajunnut että ehkä kerran minua iskettiin, tavallaan, eräs humalainen tuttu poika pyysi mukaansa yhtenä yönä kun olimme juhlimassa koulun loppumista. Itse en tietenkään ollut humalassa ja kieltäydyin tajuamatta mitä hän ehkä tarkoitti (tai en minä tiedä, ehkä hän olisi halunnut puhua vaikka yhdestä ystävästäni johon tiesin hänen olevan ihastunut, jollain tavalla, niin ettei se estänyt häntä hankkimasta huonoa mainetta). Voi olla että jos olisin käynyt enemmän tuollaisissa jutuissa niin minuakin olisi yritetty iskeä enemmän, en yleensä tehnyt muuta kuin kävin koulussa ja istuin kotona lukemassa.

5 kommenttia:

-TC- kirjoitti...

Yhdyn. Minäkään en ole kuullut "yleisesti" mitään hyvää isoista rinnoista, elleivät ne ole kiinteät ja täydelliset.
Minulla ei ole, ei varmaan koskaan ole ollutkaan. Mutta niitä negatiivisia kommentteja on sitten kuulunut enemmänkin..
Eri asia sitten tietysti, kun on suhteessa jonkun kanssa, niin sitten se osapuoli on aina ilmaissut tykkäävänsä jne. Mutta se on eri asia, kai sitä kumppanissaan tykkää kaikesta about.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minusta tuntuu että rintani ilmestyivät tällaisina kuin ne ovat, ilman mitään välivaiheita. Se ainoa mies joka on nähnyt rintani väitti pitävänsä niistä, mutta hän olikin kaikin puolin kummallinen. En kyllä usko että rintani olisivat syynä seksi- ja seurustelutilanteeseeni mutta kyllä ne varmaan ovat yksi pahimmista ulkonäkötraumoistani, varsinkin kun niille ei oikein voi tehdä mitään, ilman leikkauksia.

Anonyymi kirjoitti...

Isot rinnat aiheuttavat muuten melkein pelkkää kärsimystä (niska- ja selkävaivat, kauniiden rintaliivien löytämisen vaikeus, sopivan väljien (rintojen kohdalta) paitojen löytämisen vaikeus ja sitten vielä tuo varsinkin naisten asennoituminen isoihin rintoihin (että ne ovat jotenkin ällöttävät). Kaikesta huolimatta pidän isoista rinnoistani, vaikkeivät ne niin kauhean kiinteät ole ja ovat varmasti alempana kuin B-kupin kiinteät rinnat.

Kuitenkin miehet selvästi kiinnittävät niihin positiivista huomiota, ja koska ulkonäköni on muuten tavallinen, se tuntuu ihan kivalta. ;)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla ei ole onneksi selkä- tai niskaongelmia rintojen vuoksi, minulla on suhteellisen pieni (tai ei 75 tietenkään mikään pieni ole mutta isompien kuppikokojen kanssa se tuntuu olevan) ympärysmitta niin rinnatkin ovat pienimmästä D-kupin päästä eivätkä niin raskaat.

Minä en ole huomannut saaneeni kauheasti huomiota miehiltä rintojeni takia mutta on niissä kyllä omat hyvät puolensakin. Minulla on aika leveä lantiokin ja isommat rinnat tasapainottavat sitä. Ja olen minä ihan tyytyväinen siihen että minulla on tiimalasityyppinen vartalo ja siihen sopivat rinnat ja vyötärö.

Pitäisi varmaan vain uhmata muiden/joidenkin mielipidettä ja päättää pitää itsestään sellaisena kuin on. Vähän samalla tavalla olen päättänyt ettei minulla ole mitään syytä hävetä vaikkei ajatukseni hauskanpidosta vastaisikaan yleistä näkemystä, baarit ovat sen verran tympeitä minusta että mieluummin käyn mustikassa :)

Scribe of Salmacis kirjoitti...

No, ehkä tähän saa miehenäkin kommentoida, vaikka en varmaankaan ole aivan oikea henkilö, sillä minusta huolenaihe on jotakuinkin turha. Tiedätte mistä puhun, jos katsotte vaikkapa angloamerikkalaisten elokuvien sijaan ranskalaisia sellaisia, esimerkiksi The Dreamers?. Sanon tämän ainoastaan herätelläkseni ihmisten mielissä monipuolisempia kuvastoja.

Jos se merkitsee, olen kuullut myös hyvää isoista rinnoista, ja mitä isommat ne ovat, sitä luultavampaa on, että ne eivät törrötä pystyssä. Oletan, että siitä koituisi myös käytännön ongelmia? Olen myös törmännyt naisiin, jotka ovat keskimääräistä kookkaampien rintojensa kanssa sujut, paitsi mitä tulee kommenteissakin mainittuihin hartia- ja niskasärkyihin. Mutta esteettisesti. En tiedä onko kyse siitä, mutta ei pidä ottaa mediaa (tai mielestäni myöskään keskivertokommentoijaa) liian vakavasti. Kauneutta on moneksi, enkä nyt sano tätä jeesustakseni, vaan jopa määritelmällisesti moneksi.

No, tulipa kommentoitua. (Olit näkymätön tyttö muuten luultavasti ensimmäinen lokin kirjoittaja erään ystäväni jälkeen, jonka lokia muinoin lukaisin.)

Blog Widget by LinkWithin