24.7.2007

Huone

Täällä on aika paljon tilaa. Ja ikkunoita, niitä on koko ulkoseinän levyisesti, noin 7 metriä (verhojen hankkiminen oli vähän hankalaa).
Huoneen sisustus on vanhan tavaran liikkeistä ja Ikeasta, vaikka se ehkä onkin vähän noloa. Minulla on aika paljon "koriste-esineitä", mutta olen niiden suhteen hyvin nirso. Hevonen on lapsuuden lomamatkalta Intiaan, niitä minulla on muutama muukin. Kankaanpainolaatta on Amsterdamista. Kirjojen sijoittelu oli vaikeaa ja täytyy myöntää että laitoin näytille paremman näköiset ja jotenkin hienommat kirjat, hömppäkirjat ovat piilossa samoin kuin jotkut muut vähän epämääräiset, sisällöltään tai ulkonäöltään. Imagonrakennusta. 

Tulostimen ja hömppäkirjojen koti. Tuon paikalle tulee joskus laatikosto, joka vapautuu isäni kodista, tuo lipasto kuuluu toiselle puolelle huonetta.
Olen ylpeä tuosta kellosta. Ostin kellotaulun Amsterdamista ja minun on pitänyt laittaa se kuntoon viimeiset pari vuotta. Sain isältä (ja äitipuolelta, lisätkää hänet mukaan kun mainitsen isäni, en vain jaksa kirjoittaa sitä jatkuvasti) tylsän kellon, jonka koneiston ja viisarit, akryyliväreillä maalattuina) käytin tuohon. En olisi uskonut että osaisin. 
Vanhassa asunnossani huonekalut olivat yhdessä kasassa. En muistanut että tuo kirjahylly oli noin hauskan muotoinen.
Vanha herätyskelloni hajosi ja päädyin käyttämään vähän vanhempaa. Se pitää vain aina muistaa vetää. Päällystin yöpöydän hajonneen kirjan sivuilla ja decoupage-lakalla.
Tälle hyllylle ei ollut tilaa vanhassa asunnossa, se toimi siellä apupöytänä. Kirjat ovat sellaisia, joiden tekemiseen olen osallistunut, alahyllyllä melkein kaikki tekemäni kannet (siitä puuttuu kyllä aika monta viimeaikaista). Muutama kirja on muuallakin, sellaisia joihin en ole tyytyväinen. Nallen sain 2-vuotiaana ja sen nimi on Nalle. Rasia on äitini peruja, ostettu Niuvanniemen sairaalan myymälästä joskus 70-luvulla. Kun sain sen se oli päällystetty osaksi irronneella viilulla ja sisällä oli punaisen sametin jäämiä. Se on odottanut uudistumista yli kymmenen vuotta ja nyt siitä tuli taiteellinen (kuvassa ei näy Jyväskylän kansallispuvun kuvaa 50-luvun Kotiliedestä, joka on kannessa. Sisus on punainen ja siellä on hajonneen hömppäkirjan lukujen nimiä. Siitä vain tuli sellainen).
Ihana ruokapöytäni. 
Gauguin-jäljennöksen toi isäni 70-luvulla Budapestistä, toinen on eteisessä. 
Pupuraukalla ei ole parempaakaan sijoitusta. Ostin sen Hollannista, myyjä sanoi sen olevan 1700-luvulta. Saattaa ollakin, aika tyypillinen hollantilainen seinälaatta (ja huomattavasti halvempi kuin joissain paikoissa joissa niitä myytiin turisteille, taisin saada tuon viidellä eurolla).

Työpöytä on Ikeasta ja muuten sopiva mutta hiireni pitää sen pinnalla vähän pahaa ääntä.

5 kommenttia:

liftari kirjoitti...

decoupage-pöytä on ihana, samoin se seinäkello.. Ihanan persoonallista kotia rakennat.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä olen vähän ihmeissäni siitä miten olen saanut askarreltua kaikenlaista tuollaista. Nettiyhteys vie kyllä aikaa ja energiaa luovuudelta, ei minulla kyllä nyt ole oikein ideoitakaan. Paitsi yhteen tarjottimeen, mutta sen täytyy vähän vielä kypsyä.

Terhi kirjoitti...

Toooosi kivan näköinen koti sulla :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos, minustakin se on aika kiva :)

Anonyymi kirjoitti...

Puoli vuotta myöhässä, mutta minua todella kiinnostaisi saada tarkat ohjeet kuinka olet tuon pöydän päällystänyt decoupage lakalla, itselläni olisi tarkoitus juuri kirjojen sivuilla päällystää jakkara ja ohjeita kaipailisin. Jos vain viitsit, voit laittaa ohjeet sähköpostilla osoitteeseen
niilon1@gmail.com
tulemaan

Blog Widget by LinkWithin