9.7.2007

Kävimme eilen retkellä Espoossa, Ikeassa ja Emmassa. Emma oli hienompi kuin ensin vaikutti, vaihtuva näyttely ei oikein vakuuttanut mutta pysyvän näyttelyn erilaiset rakentelijat viehättivät. Erityisen vaikutuksen teki Jussi Heikkilän Rubiinisatakieli, jonka tapasin edellisen kerran näyttelyvahtina ollessani kahdeksan vuotta sitten. Se oli yllättävän tunteellinen jälleennäkeminen, työhön liittyy muistoja ajasta ennen pientä romahtamistani. Teos on kyllä taiteellisestikin hieno, kannattaa käydä katsomassa (varoituksena pitää ehkä sanoa että kyse on jonkinlaisesta käsitetaiteesta).

Kävimme katsomassa Otaniemeäkin, äitipuoleni on asunut siellä joskus aikoinaan.

Ikea ei ollut niin hieno mutta minulla on nyt työpöytä (valkoinen punaisin jaloin) ja kirjahylly, joka kai tänään kiinnittyy seinälle. On aika kätevää kun isä asuu samassa kaupungissa porakoneensa kanssa. Voisin tietysti itsekin hankkia sellaisen ja opetella käyttämään, jos minulla olisi varaa.

Raha-asiani ovat lievästi sekaisin, tosin eivät onneksi aivan katastrofaaliset. Tilien paljous on hankalaa, uusi tilini on toiminnassa mutta en ole saanut korttia vielä enkä tiedä kannattaako minun pyytää Kelaa laittamaan seuraavaa tukeani sinne jos en saa niitä ulos. Pakastinta en voi ostaa vielä tällä viikolla, lievästi hermostuttaa se, olen varma että metsät ovat jo täynnä mummoja ja puhtaaksi poimitut.

En osaa päättää sitäkään lähdenkö tällä viikolla Jyväskylään ja mikä päivä, Finnconissa olisi kyllä hauskaa käydä. Sekin tuntuu riippuvan niin monesta asiasta. Olen jotenkin kauhean päättämätön nyt.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

tämä on ihan hassua. Olen tyttö, joka on ollut samassa koulussa kanssasi. Aloitettiinkin samana vuonna. Olen aina huomannut sinut ja puhunutkin kanssasi pari sanaa. Et ole ollut näkymätön, mutten tosin ole ollut kanssasi erityisemmin tekemisissäkään.
Löysin tekstisi vahingossa. Jäin koukkuun. Olen lukenut tekstejäsi töissä ja nyt kotona. Olet lahjakas. Ja todella mielenkiintoinen. Sanoit jossain tekstissä, että joskus kadehdit joitain tyttöjä meidän koululla. En tiedä oletko koskaan kadehtinut minua, mutta minä kadehdin sinua. Olet Rohkea.
P

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos :) Näkymättömyyteni saattaa olla omassa päässäni, joskus siitä seuraa hassujakin juttuja kuten se että ärsyynnyn lievästi kun ihmiset ovat niin varmoja omasta näkyvyydestään että väittävät vaikka miesten tuijottavan heitä kadulla. Kaikesta sitä pystyykin ärsyyntymään.
En kyllä tunne itseäni enää niin näkymättömäksi kuin jos pari vuotta sittenkin.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa pyytää porakone vaikka isältä joululahjaksi, minäkin aion. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Voisi olla hyvä idea, tosin en taida vähään aikaan tarvita porausta ja varmaan saan isäni jatkossakin auttamaan, tai voin lainata hänen porakonettaan.

Blog Widget by LinkWithin