28.7.2007

Vieraat lähtivät juuri. Ruokaa oli sopivasti, kaikki meni mutta kukaan ei valittanut nälkää jälkikäteen. He saattoivat olla erityisen kohteliaita (ovatkin) mutta tomaatti-kesäkurpitsapaistosta (kesäkurpitsan viipaleelle asetetaan tomaatti rengas jonka sisälle laitetaan mausteita ja homejuustoa, sitten päälle kesäkurpitsaviipale, toistetaan sopivasti. Päälle reilusti juustoa) kehuttiin paljon ja jälkiruoka, mustikat ja vaniljajäätelö kelpasivat hyvin. Olin hieman hermostunut etukäteen, hieno juustokin haisi aivan kammottavalle. Pidän siitä että ihmiset käyvät kylässä, varsinkin kun saan vähän rentouduttua.
Ennen jälkiruokaa kävimme kävelyllä lähimetsän kuntopolulla ja ihailemassa Pirunpeltoa. Virolainen mieskin oli mukana vierailulla, eikä hänkään valittanut kummallisesta ruuasta ja eriparisista lautasista (minulla on näköjään vain kaksi matalaa lautasta, en ollut tiennyt sitä).

Vieraat kuuntelivat pakastinta ja julistivat äänet normaaleiksi. He myös ripustivat keittiöön hienon lampun, keltaisen ja peltisen. Se on suunnilleen samaa vuosikertaa kuin talokin, päätynyt tätini varaston ja äitini varaston kautta tänne.

Aamulla askartelin kummallisia juttuja, esimerkiksi installaation ukkini kalvosinnapeista.

Huomenna on luvassa todennäköisesti mustikkaretki.

Tällaiset viikonloput ovat mukavia, varsinkin verrattuna viime viikonloppuun jolloin en jaksanut tehdä mitään

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa kyllä tavattoman hienolta ruokatarjoilulta tuo sinun laitoksesi! :) Oikein tuli vesi kielelle. Minusta ainakaan mitään heppoista ei ole tarjoilussa: juusto tekee tuollaisesta kesäkurpitsa-tomaattijutusta oikein ruokaisan ja tarpeeksi täyttävän. Tekisi itsenikin mieli kokeilla jotain tuon tapaista..

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä en oikein pidä kesäkurpitsasta niin se aina tarvitsee reilusti juustoa mukaansa, pidän kyllä muutenkin, ehkä liikaa, kaikesta juustokuorrutetusta. Tai ainakin siitä juustokuorrutuksesta.

Blog Widget by LinkWithin