Yksi marjastajan painajaisista taitaa olla se että menee metsään vähän niin kuin muuten vain, kävelylle ja ottaa mukaan pienen rasian, vain siltä varalta että kävelyreitti kulkisi sopivan mustikkapaikan ohi, niin että saisi aamuksi vähän marjoja. Ja sitten löytäisikin niitä, vähän enemmänkin ja kun astia olisi melkein täysi osuisi paikkaan, joka on täynnä valtavia mustikoita, jotka joutuu melkein kaikki jättämään sinne kun niitä ei oikein voi farkkujen taskuunkaan laittaa.

Metsät tuntuvat minusta täällä vähän oudoilta, ihan hyvässä mielessä vierailta. Lähimetsäni on aika mustikka- ja mäntyvaltaista mutta mukaan on ripoteltu tammea ja pähkinäpensastakin. Aiempi kokemukseni tammista on rajoittunut lähinnä yhteen taimeen, joka istutettiin lapsuuden pihaani jonkun juhlapäivän kunniaksi ja joka ei ikinä lähtenyt kunnolla kasvuun ja päätyi kuivuneeksi risuksi keskelle nurmikkoa.

Puhuimme eilen muun muassa siitä halveksuvatko kauhean meikatut ja laitetut naiset sellaisia, jotka eivät ole. En nyt tarkoita aika neutraalia arkimeikkiä enkä juhliin tälläytymistäkään vaan vaikka yhtä myyjää yhdessä tavaratalossa, jolla oli pitkät vaaleat hiukset aika monimutkaisella kampauksella, tai ainakin se minusta näytti monimutkaiselta, niin kuin kaikki johon on selvästi käytetty jotain ainetta. Hän oli myös erittäin meikattu, ei liikaa työhönsä mutta enemmän kuin mitä suomalaiset naiset yleensä meikkaavat. Hän oli vähän jonkun Paris Hiltonin tyylinen, sellainen joista ajattelen että jos hän ei olisi niin laitettu niin hänhän olisi aivan sievä. Täytyy sanoa että tuo myyjä oli myös erittäin hyvä työssään ja jos halveksui meitä niin ei ilmaissut sitä mitenkään. 

Minä jotenkin vierastan sellaisia naisia (ja varmasti tunnen alemmuudentunnetta), he tuntuvat edustavan kaikkea mitä itse en ole, jotain perfektionistista suhtautumista ulkonäköön ja kaikenlaisia asioita joita naisen kuuluu tehdä että olisi Oikea Nainen (Oikeilla Naisilla ei varmasti ole vaikeuksia löytää seurustelukumppania mutta auttaisiko se myös työnsaannissa? Ja käykö se jotenkin ilmi työhakemuksesta etten ole sellainen?). 

Olen jossain mielessä velvollisuudentuntoinen, mutta vain sellaisten asioiden suhteen, joita itse pidän mielekkäinä. Niin kuin varmaan kaikki.