Aamulla minulla oli aika surkea olo. Aloin viime yönä ajatella juuri ennen nukahtamista kuolemaa ja sitä että joudun sen kokemaan. En pelkään kuolemaa sinällään vaan sitä miltä se tuntuu. Ehkä se on vähän kuin nukahtamista ja en edes huomaa sitä? Kuoleman ajatteleminen on aina huono merkki, olen kyllä tavallista stressaantuneempi.

Yksi stressinaihe on onneksi ohi. Sain vietyä pyöräni huoltoon, päädyin lopulta yhteen isäni suosittelemaan, joka ei vaikuta pahan hintaiselta ja joka on keskustassa. Vaikutti siltä ettei pyörän vika ole kohtalokas.
Koska minä olen tällainen ei tuokaan ollut mikään yksinkertainen suoritus. Minulla oli kaksi osoitetta yritykselle enkä ollut varma kumpi niistä oli vanha. Menin ensin katsomaan toista osoitetta, jossa isäni sanoi sen sijaitsevan, yhdellä sisäpihalla. Siellä oli kuitenkin joku mies nojaamassa portinpieleen ja enhän minä voi mennä sellaiseen paikkaan (tai normaalisti voin mutta aamulla olin ehkä vähän sekaisin, en pahasti mutta vähän). Kävin katsomassa firman toista osoitetta, jossa haalistunut lappu kertoi heidän muuttaneen siihen ensimmäiseen paikkaan (nyt tiloissa oli biljardihuolto, Turussa on kummallisia liikkeitä joille en kuvittele riittävän asiakkaita mutta ehkä heille riittää). Kun pääsin takaisin sinne oli se mies onneksi lähtenyt ja sitten kaikki olikin oikeastaan helppoa. Sain kerrottua pyöräni viasta korjaajalle niin että hän tuntui käsittävän mistä oli kyse ja sain sanottua etten pääse hakemaan pyörää perjantaina, mikä tietysti kävi heille kun silloin pyörän tarvitsee olla valmiina vasta maanantaina. Tuo ei kuulosta suurelta saavutuksesta mutta joskus en olisi ehkä kehdannut sanoa tuotakaan.

Tuollaisista pienistä onnistumisista saa kummasti itsevarmuutta (kannattaa pitää rima matalalla niin onnistuu helpommin). Loppupäivän olin aika pätevä ja pitkästä aikaa oikeassa toimistossa töissä. Tai isäni konttorilla, olin luvannut muuttaa hänenkin nettisivunsa wordpressiläisiksi. Mutta töissä kuitenkin kodin ulkopuolella. Minulle tarjottiin siellä lounaskin ja harjoittelin vilpitöntä vastaanottamista.

Kotonani vallitsee pieni kaaos mutta en taida välittää siitä tänään.