11.8.2007

Ei olisi varmaan eilen pitänyt kieltää avuttomuuttani, minulle meinasi käydä vähän huonosti. Olin keittänyt kuningatarhilloa (se onnistui ihan hyvin ja ilman ahdistusta, tällä kertaa, helpottaa kun pakastaa hillon eikä tarvitse leikkiä hillopurkkien kanssa), se oli valmista joskus seitsemän maissa. Kymmeneltä menin käymään keittiössä ja huomasin että hella oli vielä päällä. Onneksi vain kolmosella mutta säikähdin aika pahasti. Olin varma etten saisi unta lainkaan, pyörisin vain sängyssä ja ajattelisin miten täpärästi vältyin tulipalolta. Nukuin kuitenkin ihan hyvin, liian vähän vain.
Tuo tapaus ei tee oikein hyvää neuroottisuudelleni. Nyt tiedän että joskus saatan unohtaa jotain noin tärkeää.


Tänään kävin taas aamupäivällä marjassa isän ja äitipuolen kanssa, mustikkakausi alkaa olla lopuillaan mutta metsässä on hauskaa.

Huomenna näyttää olevan ehkä vähän viileämpää (keittiöni hyvä puoli on se että siellä käytyäni muu asunto tuntuu viileältä. Tiskatessani iltapäivällä hiki valui valtoimenaan naamani pitkin. Inhoan edelleen hellettä). Toivottavasti sade ei haittaa vieraitani.
Ellen sitten sairastu, ei se ole kauhean todennäköistä mutta ei sitä koskaan tiedä.

Siivotessani kuuntelin vähän suosikkiradio-ohjelmaani Tähtisumua. En tiedä mitä olisin ajatellut joskus kymmenen vuotta sitten, jos olisin tiennyt joskus tietäväni aika monta ohjelman lauluista ja osaavani laulaa mukana ja ainakin suurin osa esittäjistä tuttuja. Joskus ihmettelen musiikkimakuni muuttumista mutta hyppy brittiläisestä lievästi vaihtoehtoisesta kitarapopista 50-luvun naislaulajiin ei ole niin suuri. Laulu on ollut aina minulle tärkeintä musiikissa ja tuo aiemmin kuuntelemani musiikki muuttui jotenkin liian meteliksi minun makuuni. Lapsenakin kyllä pidin Jake Nymanin Onnenpäivistä, Tähtisumua on vähän sen perillinen (tosin Onnenpäivät on muistoissani hauskempi, siinä tuntui olevan enemmän rakennetta mutta muistikuvani ovat vähän heikot). Vanhempani pitävät vanhasta jazzista (ja uudemmastakin), Ella Fitzgerald ja Billie Holiday soivat ainakin yhdellä lapsuuden automatkalla tiuhaan. Noista vanhemmista naislaulajista suosikkini on ehkä Doris Day vaikken pidäkään häntä noista kuuntelemistani (Ellan ja Lady Dayn lisäksi muun muassa Anita O'Day, Helen Merrill, Josephine Baker ja Peggy Lee) musikaalisesti parhaimpana.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin