17.3.2008

Olen ollut tänäänkin aika hyvällä tuulella, huolimatta siitä että heräsin kuudelta niskakipuun (virkkaaminen on vaarallista) ja siitä että sää ei ole samaa mieltä kanssani keväisyydestä. Jotenkin kuvittelen olevani tarmokkaampikin. En kyllä tiedä vaikuttavatko lääkkeet oikeasti vai kuvittelenko vain mutta eipä syyllä ole niin väliä jos vain menee paremmin.

Pääsin töistä pois aikaisin ja kävelin työvoimatoimistoon uusimaan työnhakuani kun minulla sattui olemaan aikaa. Olen yrittänyt soittaa heille parina päivänä mutta en ole päässyt läpi, ajattelin että paikan päällä jonottamalla onnistun paremmin. Odotin parikymmentä minuuttia (mikä oli ilmeisesti lyhyt aika ja tuntui lyhyeltä kun luin Katyn seikkailuista sisäoppilaitoksessa, vanhat tutut tyttökirjat sopivat hyvin bussi- ja jonotuslukemiseksi) ja hoidin asiani ehkä kahdessa. Seuraavan kerran täytyy ilmoittautua elokuussa.

Olen yllättynyt jostain syystä siitä miten käsityötaitoni ovat kehittyneet viime vuosina. Ei sen pitäisi olla mikään yllätys, olen kuitenkin harjoitellut aika paljon mutta en ole koskaan ajatellut sitä taitojen kartuttamisena vaan hauskojen hattujen ja sukkien hankkimisena, vaikka niissä olikin aina vähän jotain pielessä. Nyt olen kuitenkin viime aikoina saanut aikaan ihan käyttökelpoisia juttuja ja eilen valmistuneesta keväthatusta olen suorastaan ylpeä, vaikka se onkin hyvin yksinkertainen (olen sellainen neuloja jolle lopputuloksen ulkonäkö on tärkeämpi kuin sen vaativuus tai tekninen monimutkaisuus). Satuin näkemään itseni tänään peilissä kaupungilla ulkovaatteineni ja näytin suorastaan hauskalta, sellaiselta ihmiseltä jonka huomaisin. Outoa.

Olen hankkinut jostain nuhan.

2 kommenttia:

anne-mari kirjoitti...

Hienoa, etta ne laakkeet nayttavat auttavan. Tai siis, hienoa, etta voit paremmin johtui se sitten mista tahansa.

Olen itsekkin huomannut, etta tekemalla oppii vaikka en mitaan supermonimutkaisia harveleita edes harkitse tekevani niin olen silti tyytyvainen jos tekeleeni ovat kayttokelpoisia. Siita tulee todella hyva mieli, kun voi taputtaa itseaan selkaan ja sanoa itselleen, etta hyvin teit:)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä ne auttoi sulla. Se ilmenee juuri tuolla tavalla, ainakin minulla sen kerran kun lääke auttoi. Tuli tarmoa, iloisuutta, ero on hiuksenhieno, mutta merkittävä.

Blog Widget by LinkWithin