2.4.2008


En enää järkyty kauheasti kun katson peiliin mutta on se vähän oudon näköinen. Niin on kyllä tuo kuvakin, pahoitteluni siitä.

Sain eilen yllättävän työtarjouksen, näyttää siltä että minulla on ehkä huhtikuuksikin töitä. Työnantaja soitti minulle illalla, olimme sopineet että joskus kahdeksan jälkeen ja olin jo kauhean väsynyt ja melkein nukahdinkin mutta puhelun jälkeen nukahtaminen tuntui mahdottomalta kun kävin niin ylikierroksilla ja minulla oli niin kauhea nälkäkin että sekin esti nukkumisen. Söin vähän paahtoleipää ja valvoin puoleenyöhön. Luulen että lääkkeen vaikutus näkyy siinä että normaalisti olisin ollut kuudelta herättyäni aika surkeassa kunnossa enkä suorastaan energinen niin kuin tänään. Yritän kyllä mennä nyt illalla ajoissa nukkumaan.

Tänään on tapahtunut niin paljon kaikenlaista etten ole ehtinyt edes ahdistumaan. Ensin tapasin aamulla isäni toimistolla sen yllättävän työnantajan, työ vaikuttaa kiinnostavalta ja sellaiselta jollaisia olen aikaisemminkin tehnyt, en vain ihan noin laajaa. Taittamista siis. Sitten toimistolle tuli eräs yhtiön kirjailija tapaamaan isääni ja teimme hänen kanssaan yhteistyössä kannen hänen uuteen kirjaansa, hyvin yksinkertaisen ja tehokkaan. Oli aika hauskaa tehdä hyvin sujuvaa yhteistyötä, olen viime aikoina tehnyt niin paljon yksikseni että olen unohtanut millaista se on. Ja kannesta tuli aika hieno (minun osuuteni siinä oli lähinnä toteuttava). Sitten tapasin yhden ystäväni lounaalla, sekin oli hauskaa. Ja iltapäivällä kun menin takaisin töihin tuli siellä käymään eräs toinen kirjailija, oli hauskaa tavata vähän ihmisiä (melkein kaikki on tänään hauskaa). Unelmaelämässäni työpäivät olisivat tuollaisia, tai eivät kaikki kun pitemmän päälle se olisi ehkä liian tapahtuvaista mutta jotkut.

Minulla on ihan kohtuullinen taloudellinen tilanne tällä hetkellä mutta huolehdin koko ajan taustalla raha-asioistani kun olen kuitenkin aika köyhä ja kaiken ylimääräisen, siis muun kuin perusruuan ja lääkkeiden ostaminen tuntuu tuhlaukselta. Tänään kuitenkin vähän tuhlasin rahaa, mutta en oikeastaan juurikaan turhuuksiin. Tein aamulla listan kaikesta siitä mitä minun pitäisi ostaa eikä niitä ollutkaan niin kauhean paljon. Reilun kaupan banaaneja, niitä ei saa enää lähikaupastani. Ihon pesuainetta jossa on iholle sopiva pH, sitäkään ei saa täältä. Hulluilta päiviltä shampoota ja päänahankuorinta-ainetta (en ollut tiennyt että sellaista on olemassa), päänahkani ei ole voinut oikein hyvin johonkin vuoteen ja pelkään että outo päänahkatautini uusii. Ja harmaan kolttuni pikkuserkku, melkein samanlainen mutta lyhyempi tunika, se oli ehkä vähän turha mutta tajusin ettei minulla ole kauheasti päällepantavaa lämpimämmillä säillä. Ja alusvaatteita toisen kaupan alennusmyynnistä. Ja teetä (olen ihastunut vihreään teehen joka on maustettu omenalla, inkiväärillä ja ginsengillä, se kuulostaa minusta oudolta mutta on hyvää), se ei kyllä maksanut kuin 60 senttiä kun olin kaivanut kätköistäni kaikki vanhat teekaupan kanta-asiakaskorttini (yhdestä sadan gramman teepussista saa yhden leiman) ja niitä yhdistelemällä sain alennusta tuosta teestä.

Sormeeni ilmestyi pari päivää sitten nahaton kohta, melkein pyöreä. En tiedä mistä se tuli, ehkä huovuttaminen aiheutti sen jotenkin (siihen liittyi kiehuvaa vettä kun yritin kutistaa neulelevyä joka vain venyi huovutuksesta) mutta se on ikävän kipeä. Ja vähän ikävän näköinenkin.

Siitä huolimatta etten erityisesti pidä aprillipiloista osallistuin kuitenkin yhteen. Tarkoituksena oli teeskennellä että erään foorumin ylläpitäjille ja valvojille tarkoitettu huone olisikin yhtäkkiä muuttunut julkiseksi ja kaikki pääsisivät lukemaan heidän salaisia ajatuksiaan, jotka olivat aika kärjistettyjä (mutta eivät paikkaansa pitäviä) ja sitten piti teeskennellä paniikkia kun yhtä ylläpitäjää ei saanut kiinni eikä kukaan muu olisi voinut korjata vikaa. Se vaati vähän työtä, käytimme pari viikkoa viestien kirjoittamiseen niin että se vaikuttaisi vähän uskottavammalta. Pelkäsin(/simme) vähän etukäteen miten käyttäjät reagoisivat mutta ainakaan vielä kukaan ei ole ilmoittanut loukkaantuneensa.

2 kommenttia:

Martsuli kirjoitti...

Minusta otsatukkasi on aika söpön näköinen!

anne-mari kirjoitti...

Minunkin mielestani otsis on sopo! Tyttomainen.

Minullekin ilmestyi pyoryla etusormeen enka ensin tajunnut mika se on. Nyt siina pyorylassa on kipea halkeama. Syyllinenkin loytyi... uudet bambu-pyoroni ovat jotain sekundaa ja niitten paat pitaa nakojaan hioa.

Blog Widget by LinkWithin