En ole varsinaisesti sellainen bloggaaja joka suosittelee ja linkittää mutta nyt minun tekee mieli. Tässä muutamia satunnaisia juttuja (osa aika Turku-keskeisiä):

Olen kirjoittanut aiemminkin siitä miten kuuntelen podcasteja neuloessani, itse asiassa en varmaan neuloisi näinkin paljoa ilman niitä. Radio ei oikein sovi neuleviihdykkeeksi minulle ja televisiota minulla ei ole, ja sitä paitsi minulle on neuloessa helpompaa vain kuunnella. Jotkut harrastavat äänikirjoja mutta jotenkin se ei innosta minua, podcastit sopivat paremmin. Olen kuunnellut lähinnä neulepodcasteja mutta suosikkini eivät päivity tarpeeksi usein ja minulta alkoi loppua kuunneltava kesken. Halusin etsiä uutta kuunneltavaa mutta huomasin että se on vaikeaa, jos ei käy läpi kaikkia iTunes Storen luokituksia etsien kiinnostavia juttuja. Ajattelin että varmasti on jonkinlaisia podcast-hakemistoja netissä mutta sopivien kohteiden löytäminen on niistäkin hankalaa, jos ei tiedä tarkkaan mitä etsii. Minun kriteerini olivat aika väljiä, olen kiinnostunut erikoisista tarinoista, mutta niiden pitää olla tosia (tietysti, mistä sen tietää), en ole kiinnostunut podcast-fiktiosta. Historia ja antropologia ja tieteeseen liittyvät anekdootit ovat sellaisia aiheita joista voisin olla kiinnostunut mutta niiden löytäminen oli aika haastavaa kunnes törmäsin AmigoFishiin. Se on palvelu, jossa voi arvostella podcasteja ja se suosittelee niiden perusteella uusia kuunneltavia. Osa suosituksista on tietysti sopimattomia mutta olen löytänyt sieltä uusia kiinnostavia juttujakin, helpommalla kuin hakemistoista. Ja on jollain tavalla hauskaa klikata "not interested" podcasteihin, jotka käsittelevät uskontoa, uutisia ja maailmantapahtumia, urheilua, komediaa, tiedettä yleisesti, tietokonepelejä, sarjakuvia, elokuvia, musiikkia, kirjallisuutta ja niin edelleen, kaikkea sellaista josta en ole tällä hetkellä kiinnostunut.
Se on ensimmäinen suositukseni.

Yksi suosikeistani uusien löytöjeni joukossa on Skeptoid. Kuten nimestään voi ehkä päätellä niin se käsittelee skeptisismiä ja tarkastelee erilaisia ilmiöitä skeptisesti, muun muassa kummallisia valoja, "selittämättömiä" ilmiöitä, uskomuslääkintää ja kummallista kulttia joka palvoo avaruusolentoja ja harrastaa kloonaamista, nudismia ja vapaata rakkautta, hauskalla ja kiinnostavalla tavalla.

Toinen hauska ja kiinnostava podcast on A Way with Words, joka vastaa ehkä vähän Ylen Mistä sanat tulevat -ohjelmaa (sekin olisi kiva podcastina), studiossa on kaksi asiantuntijaa jotka vastaavat kuulijoiden kysymyksiin jotka liittyvät jollain tavalla englannin kieleen. Tuota voisi ajatella kielitaidon kohentajanakin (itseasiassa kuullun ymmärtämiseni on kohentunut podcastien avulla) mutta minusta se on lähinnä kauhean hauska.

Luontoilta kuuluu niihin radio-ohjelmiin, joista pidän mutta joita en ikinä yleensä kuuntele, koska se tulee illalla jolloin en yleensä kuuntele radiota ja sellaiselta kanavalta jota en kuuntele (radioni on sen verran hankala säädettävä että se pysyy visusti yhdellä kanavalla) ja vielä sen verran harvoin että pitäisi muistaa ottaa selvää milloin se tulee. Onneksi sen saa podcastina, niin kuin aika monet muutkin Ylen radio-ohjelmat (mutta ei sitä sanaohjelmaa).

Sitten aivan muuta. Turkuun muutettuani erään paikallisen leipomon leivästä tuli suosikkini, vaikka se ei oikein sovikaan siihen että söisin vain runsaskuituista leipää. Rostenin Crusta on sitä suorakaiteenmuotoisten rapeakuoristen leipien genreä jota aika monet leipomot harrastavat mutta harvat tekevät (minun mielestäni, tietysti) sen yhtä hyvin. Crustaa saa muinakin laatuina ja kaikki ne ovat hyviä. Rostenin leipomolla on muitakin hyviä, kuten vaikka raparperimunkit ja piimäsämpylät. En tiedä onko hyvä vai huono juttu että heillä on myymälä ja kahvila isäni toimiston lähellä, joutuu liikaa kiusaukseen.

Leivonnaisiin liittyen pitää suositella Turun pääkirjaston kahvilaa (piti luntata, sen nimi on Café Sirius). Jotenkin viime aikoina kun olen käynyt kahvilla on se tapahtunut aina siellä. Sen etuja on hyvä kaakao (se on tärkeää) ja yleensä hyvää kohtuuhintaista lounasruokaa (mikä sekin on tärkeää jos kahvilareissu ajoittuu ruokatunnille, muuten olisi vaikeaa vastustaa makeaa) ja kaunis miljöö ja italialainen jäätelö. Uusi pääkirjasto on kyllä muutenkin suosikkipaikkojani Turussa ja voi olla että olen vähän puolueellinen sen suhteen, äitipuoleni oli olennaisesti mukana sen rakentamisprosessissa ja kuultuani niin paljon projektiin liittyneistä vaikeuksista se tuntuu melkein perheenjäseneltä.

Kirjastosta kirjoihin: Olen kevään aikana lukenut Oliver Sacksin kirjoja. Hän kirjoittaa muun muassa neurologisista poikkeamista, täytyy tunnustaa että minä luen niitä ehkä enemmän erikoisten tarinoiden (en tiedä miksi se tuntuu jollain tavalla epämääräisesti hävettävältä) kuin neurologisen tieteen takia. Hän on mielenkiintoinen ja hauska kirjoittaja ja pidän tavasta jolla hän on itse mukana kirjoissa. Tällä hetkellä minulla on kesken Island of the Colorblind, joka kertoo muun muassa saaresta, jonka väestössä esiintyy huomattavasti enemmän täydellistä värisokeutta kuin yleensä ihmisissä. Se kertoo myös saarista yleensä ja vähän romanttishenkisestä tutkimusmatkailusta ja Tyynenmeren kansojen surkeasta kohtalosta (joka taitaa muuttua vielä surkeammaksi ilmastonmuutoksen myötä).

Ja sitten vielä yksi blogi. Minun täytyy tunnustaa sekin että minun on joskus ollut vaikeaa katsoa taitavien kuvantekijöiden töitä kun ne ovat muistuttaneet vain omista puutteistani mutta onneksi olen päässyt siitä yli ainakin sen verran että voin nauttia Reippaan raparperiretken kuvista. Hienoja.



Onnistuin unohtamaan Helsingin-retkeäni suunnitellessani ettei Ateneum ole tietenkään auki maanantaisin (miten nolo unohdus ihmiseltä joka on ollut museossa "töissä"). Täytyy unohtaa näyttelykäynti tai siirtää matkaa, tuo maanantai tuli lähinnä siitä että äitini on menossa silloin työmatkalle Helsinkiin ja voisin mennä yhtä matkaa. Vaihtoehtoiset maanantaitekemisvinkit ovat tervetulleita.