Olin eilen kauhean väsynyt joskus kahdeksan aikoihin ja ajattelin mennä nukkumaan mutta kävin kuitenkin katsomassa vielä olisiko blogeissa tai foorumeilla tapahtunut jotain kiinnostavaa. Parin kolmen tunnin päästä olin vielä lukemassa julkkisten outoihin vaatteisiin keskittyvää blogia, en tiedä miksi se sai minut jumittumaan niin pahasti.
Onneksi olin valveilla, sain kymmenen maissa tekstiviestin siitä että tilaamani askartelutarvikkeet oli lähetetty, muuten olisin herännyt siihen. Viestissä oli mukana lähetystunnus, jota ei löydy Postin (tai siis Itellan) järjestelmästä. En tiedä pitäisikö huolestua, toisaalta he eivät taatusti postittaneet pakettia eilen illalla, siis konttorissa (tai onhan se mahdollista, jollain paikkakunnalla oli asiamiesposti ravintolassa joka oli auki varmaan kahteen yöllä viikonloppuisin).

Aamulla olin väsyneempi kuin pitkään aikaan. Lääkkeissä on se hyvä puoli että olen pirteämpi kuin olisin ollut ennen niitä tällä unimäärällä (en ole nukkunut yhtään yötä kunnolla sen jälkeen kun aloitin ne, oliko se joskus maaliskuun alussa?). Toisaalta jos en söisi niitä niin saattaisin nukkuakin.
Selvisin kuitenkin töihin ja olen saanut jotain aikaakin.

Asunnossani alkaa olla jo kuumaa aurinkoisella säällä. Ripustin eilen uudet verhot keittiöön vanhojen kavereiksi, sinne tarvitsisi vielä yhden pienen verhon (isoissa etelänpuoleisissa ikkunoissa on se huono puoli että sinne tarvitaan aika paljon verhoja. Huoneeseen ripustin lisäverhoiksi vanhan päiväpeittoni. Se toimii yllättävän hyvin.

Saan satasen veronpalautuksia, se oli mukava yllätys, pelkäsin mätkyjä.

Lisäys: Kotimatkalla edelläni pyöräili aika uskomaton tyyppi. Ensin hän söi (pyöräillessään ilman käsiä) suklaapatukan ja heitti sen kääreen maahan. Seuraavaksi hän joi muovipullosta ja heitti senkin maahan. Ja sitten vielä toisesta pullosta ja heitti senkin. Lisäksi hän pyöräili väärällä puolella katua (kyseessä on sellainen jaettu kevyenliikenteen väylä, joista suurin osa ihmisistä ei näytä välittävän mutta yleensä he kuitenkin pyöräilevät oikeassa laidassa, tämä taas keskellä tietä tai vasemmalla) ja vielä kuulokkeet päässä. Katsoin hänen selkäänsä paheksuvasti mutta oikein muuta en voinut tehdä, hän ei olisi kuitenkaan kuullut huutoani (kuulokkeet päässä ja minä en osaa huutaa muutenkaan enkä olisi varmaan kehdannut) ja hän oli parempikuntoisempi kuin minä enkä olisi saanut häntä kiinni. En kyllä tiedä olisinko kehdannut tehdä mitään vaikka olisinkin.

Ajauduin kotimatkalla kauppakeskittymään ruokaostoksille ja kun kävelin siellä farkkukaupan ohi ajattelin käydä huvikseni katsomassa olisiko siellä sopivia farkkuja. Ystävällinen henkilökunta löysi farkut jotka olivat vähän kalliit (mutta eivät mahdottoman hintaiset), vyötärömitaltaan suuremmat kuin toivoisin (mutta se ei tietenkään ole farkkujen vika) ja joiden takataskussa oli brodeeraus, aika huomaamaton. Joskus se olisi ollut minulle esteenä mutta tässä vaiheessa olen iloinen ettei niissä ole strasseja, brodeeraukset eivät tunnu enää niin pahoilta. Muuten farkut ovat täydelliset, juuri sopivan malliset vyötäröltään ja lahkeiltaan ja juuri oikean väriset ja stretchiset (paksut reiteni pitävät siitä), oikeastaan juuri sellaiset farkut joita olen etsinyt tulosetta kahdesta kaupungista. Sekin on ihan hyvä juttu että farkut on valmistettu Suomessa ja yritys väittää panostavansa ympäristöasioihinkin (puuvillafarkut eivät kyllä ole mikään ekoteko). Mutta ainakaan niihin ei ole käytetty lapsityövoimaa, siitä voin maksaa sen 75 euroa.