28.4.2008

Olin perjantaina miitissä jonka nuorin osanottaja oli 13 vuotta minua nuorempi. En tiedä onko minulla joku ikäkriisi, tunnen olevani niin kauhean nuori ja kypsymätön mutta kuitenkin minua kymmenen vuotta nuoremmat alkavat olla aikuisia ja minun ikäiseni ovat oikeissa töissä, olleet jo monta vuotta ja alkavat miettiä omakotitaloa ja lisääntymistä. Ei sillä että kaipaisin sellaista.
Muuten miitti sujui aika hyvin, en ollut yhtään hermostunutkaan, ehkä sen takia että olin kauhean väsynyt (niin kuin nytkin ja koko viikonlopun, en ole osannut nukkua torstain jälkeen kuin korkeintaan kuuteen). Väsymyksestä johtuen en ollut kauhean sosiaalinenkaan mutta juttelin sentään muutaman miittiläisen kanssa, yksi heistä oli vain vuoden minua nuorempi ja ehkä jollain tavalla samantyylisessä elämäntilanteessa. Ehkä voi sanoa ettei minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa ainakaan tuollaisia tilanteita kohtaan, vaikka kaikki miittiläiset olivat aivan vieraita minulle, foorumipersooninakin. Jollain tavalla tuttujen ihmisten tapaaminen voisi olla kyllä hermostuttavampaa, tuolla ei ollut niin kauheasti väliä sillä millaisen vaikutelman tekee.

Lauantaina olin töissä, niin että voin pitää hyvällä omallatunnolla vappuloman (olen tässä vaiheessa aikataulustani edellä, työ saattaisi hyvinkin valmistua noin viikkoa etuajassa joten voin oikeasti pitää muutaman päivää lomaa). Kävin syömässä läheisessä intialaisessa ravintolassa, se oli hieman hermostuttavaa mutta käsittääkseni ei ole kauhean outoa jos on vähän vaivaantunut kun käy yksin ravintolassa. Minä kyllä pelkään enemmän sitä etten osaa käyttäytyä kuin sitä mitä muutkin ajattelevat minusta kun syön yksin, että eikö minulla ole yhtään ruokaseuraa, miten säälittävää (sama pelko ilmeisesti estää joitain ihmisiä käymästä elokuvissa tai keikoilla yksin, mikä tuntuu minusta vähän oudolta mutta minulla ei kyllä ole varaa arvostella toisten kummallisia pelkoja. Esimerkiksi pelko siitä että minusta tulee rappioalkoholisti voi olla vähän omituinen ihmiselle, joka on lähes absolutisti eikä ikinä ole ollut humalassa eikä tunne mitään erityistä tarvetta tai halua alkoholin käyttöön). Selviydyin kuitenkin kai ihan hyvin, vaikka olikin vähän outoa olla ravintolassa jonka ainoat muut asiakkaat olivat piilossa minulta korokkeella juhlimassa jonkun syntymäpäiviä. Palvelu oli ystävällistä ja tilaamani lammasriisijuttu ja naan-leipä hyvää.

Sunnuntaina olin kauhean väsynyt ja olin juuri miettimässä saisinko pakotettua itseni ulos vai menisinkö päiväunille (mikä olisi todennäköisesti tarkoittanut sitä että etten olisi päässyt ulos koko päivänä) kun sain tekstiviestin joka kutsui minut pyöräntalutus- kävely- ja kahvitteluretkelle, se teki hyvää.

Olen löytänyt uuden reitin töihin, sellaisen johon ei kuulu autojen seassa pyöräilyä toisin kuin vanhaan. Sen varrella on kyllä aika jyrkkä mäki mutta se tekee vain hyvää.

4 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

Että elämä on ihanaa, kun on netti kotona! Ei mitään asiaa siis, terveisiä vain Berliinistä!

Ovatko nuo kirjaintunnisteet menneet hankalammiksi taukoni aikana - en saa tuosta mitään selvää, joten menee ihan arvailuksi (pitäisi kai painaa tuota vammaismerkkiä - olen todellakin avun tarpeessa kirjaintunnistusten kanssa!).

seeds kirjoitti...

Minä ainakin nimenomaan tykkään käydä leffassa yksin: ei häiritseviä kommmenteja, ei kompromisseja elokuvan suhteen vaan voi katsella vaikka millaista hömppää jos sattuu huvittamaan eikä tarvitse jakaa poppareita:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuazophia, onnea netistä :)
Yritin vähän aikaa sitten rekisteröityä jonnekin ja minun piti yrittää varmaan viisi kertaa ennen kuin onnistuin kirjaintentunnisuksessa, siellä oli käytetty vielä jotain hankalaa fonttia jonka pienet kirjaimet olisivat voineet olla yhtä hyvin isojakin.

Seeds, minä käyn ehkä mieluiten elokuvissa äitini ja siskoni kanssa, meidän elokuvamakumme ovat aika limittyvät. Yksinkään käymisessä ei kyllä ole ongelmia.

Anonyymi kirjoitti...

Minusta olisi pelottavaa käydä yksin keikoilla tai leffassa, ei niinkään siksi että pelkäisin olevani säälittävä, vaan koska kärsin julkisten paikkojen kammosta. Leffaan menossa pelkään jonottamista ja lipun ostamista, saliin päästyäni kyllä helpottaisi.

Blog Widget by LinkWithin