Keskiviikko

Kaivoin esille niskajumppaohjeen, jonka sain koulun terveydenhoitajalta joskus kymmenen vuotta sitten ja jota olen käyttänyt aivan liian vähän. Jumppasin sopivissa kohdissa töitä tehdessäni (vaihtaessani työstä toiseen, esimerkiksi) ja ehkä sillä oli vaikutusta, heräsin tiistaina oikeastaan pirteänä vaikka nukuin aivan liian vähän.


Valitettavasti pirteys ei jatkunut ja lopulta jopa yritin nukkua päiväunia, onnistumatta. Olen tottunut siihen että nukahdan iltaisin heti kun pääni koskettaa tyynyä ja jos ei niin käykään niin nukahtaminen on todella vaikeaa. Pitäisikö minun oikeasti vain maata silmät kiinni odottamassa unta? Se on tosi tylsää.

Täällä tuntui jo aivan keväältä, lämmin sää oli hävittänyt huikeasti lunta ja vaihdoin ohuempaan takkiin (sellaiseen jonka ostin viime syksynä johon en ole erityisen tyytyväinen enää, siksi se itsetehty takki, uutta ei tietysti voi ostaa jos vanha on hyvä mutta ne säännöt eivät päde käsitöihin).

Kävimme kuuntelemassa kirjastolla luentoa suomalaisista kirjastoista. Se ei ollut niin virallista kuin miltä se kuulostaa, vaan kuvia ja kertomuksia kirjastoista, puhujana Mikko Lahtinen, joka on kirjoittanut niistä vähän niin kuin matkakirjan.

Olen aina kuvitellut että jos en olisi valinnut tätä alaa olisin päätynyt kirjastoon (tai työttömäksi silläkin alalla), se olisi tuntunut luontevalta. Molemmat vanhempanikin ovat olleet töissä kirjastoissa ja aika monta sukulaista ja tuttua. Turun pääkirjasto on lempipaikkojani, sen uudisosa tuntuu melkein perheenjäseneltä kun seurasin sen syntyä äitipuoleni työn kautta.

Näin kaupungilla noin neljä tyyppiä entisestä työpaikastani, se oli vähän kummallista. Enkä tervehtinyt ketään, en edes niitä joille olin puhunut. Näin myös miehen jonka olen nähnyt ties miten usein mutta en tiedä onko hän oikeasti tuttu jostain. Hän saattoi tervehtiä minua.