14.3.2011

Maanantai


Keittiön verho sai minut ymmärtämään miksi ihmiset pitävät valmisverhoista. Ompelussa ei ollut tietenkään mitään vaikeaa mutta se mittaaminen ja päärmeiden silittäminen (pitäisi olla valtava silityslauta niin se olisi hauskempaa pitkien ja leveiden verhojen kanssa) ja niin edelleen. En ole ihan varma siitä mitä mieltä olen niistä. Kangas on hauskaa ja pidän siitä että verhot ovat yhtä pitkiä, toisin kuin ennen (tosin ne voisivat olla pari senttiä pidemmät mutta pelkäsin että verhosta tulisi liian pitkä tason kohdalla niin olin liian varovainen) ja verhot sopivat hyvin yhteen oranssin kärryn ja värikkäiden kulhojen kanssa. Toisaalta ne eivät oikein sovi yhteen kaappien kanssa, värit ovat liian kirkkaat ja kuviot ovat niin voimakkaat että ne hallitsevat koko huonetta. Toisaalta en kyllä vietä juurikaan aikaa keittiössä. Luultavasti totun niihin pian enkä sitten enää edes huomaa niitä.


Makuuolohuoneen verhoihin olen tyytyväisempi. Ne peittävät hyvin rumat rullaverhot ja päästävät läpi vähemmän valoa kuin miltä kuvassa näyttää.

On varmaan harhaa että nuoruudessani tuntui siltä ettei ikinä mitään tapahdu eikä mikään muutu kun nykyään suunnilleen joka viikko on joku uusi kauhea katastrofi.


Ostin joskus syksyllä sarjalippuja elokuviin enkä saanut käytettyä kuin muutaman. Nyt ne ovat umpeutumassa ja piti mennä katsomaan jotain. Olemme käyneet M:n kanssa katsomassa pelkästään kolmeulotteisia piirrettyjä, nyt ei mennyt yhtään sellaista joten piti valita joku vakava aikuisten elokuva (suunnilleen kaikki elokuvat tällä hetkellä ovat Oscar-ehdokkaita). Valintaa osui Kova kuin kivi -elokuvaan, sillä perusteella että sitä on kehuttu ja olen kerran nähnyt yhden Coenin veljesten elokuvan ja se oli hyvä. Niin oli kyllä tuokin, varmasti paras vuosiin näkemäni (mikä ei ole kyllä vaikeaa kun käy katsomassa lähinnä lasten elokuvia), vaikuttava ja kaunis ja osittain niin raaka etten pysty katsomaan sitä uudestaan (välillä piti laittaa silmät kiinni nytkin), mutta se ei silti ollut liian jännittävä minulle (mikä on harvinaista, vietän usein suuren osan elokuvasta silmät kiinni, myös nolojen tilanteiden takia). Pidin erityisesti elokuvan visuaalisesta tyylistä ja outoudesta joka oli hienovaraista.

Ensi viikonlopuksi täytyy valita vielä joku elokuva, ehkä joku toinen Oscar-ehdokas (minulla on nyt aika aikuinen olo kun ikkunoissani on verhot joita ei ole tehty vanhoista verhoista tai päiväpeitoista ja käyn katsomassa aikuisten elokuvia ja menen työhaastatteluun).

Lauantaina minun oli tarkoitus aloittaa uuden takkini ompelu, sitä on pakko tehdä kotona muuten se ei ehdi valmiiksi kurssin aikana. Olin kuitenkin niin väsynyt etten saanut tehtyä yhtään mitään, voi olla että sillä on vaikutusta jos on perjantaina myöhään elokuvissa ja sitten joutuu heräämään viideltä ottaakseen särkylääkettä (kun se pitää ottaa kahdentoista tunnin välein. Nyt olin siinä tarkkana ja onnistuin välttämään kauheat kuukautiskivut).

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kivalta näyttävät!

Tsemppiä tämän päivän haasteisiin!

kati kirjoitti...

yritän uskaltaa kysyä, missä ompelukurssilla käyt torstaisin?
ajattelin, ollaanko tuttuja ollenkaan.

anu kirjoitti...

Oikein tyylikäältä näyttävät minun silmääni molemmat verhot :) Itsekin teksisi mieli kaivaa valkoiset valoverhot kaapista, mutta kun ne eivät oikein kestä tuota meidän Siiriä ;)

syksyinen kirjoitti...

Toistan itseäni varmaan, mutta onpa kivannäköiset verhot :).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anonyymi, kiitos!

Kati, luulen että samalla kurssilla.

Seeds, kissattomuudessa on puolensakin :)

Syksyinen, kiitos.

Satu kirjoitti...

Onpa upea kangas noissa keittiön verhoissa! Mitä sitä voi ostaa?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ikeasta ostin, nyt ei näyttänyt löytyvän heidän sivuiltaan.

Blog Widget by LinkWithin