Työhaastattelu jännitti minua etukäteen aivan hirveästi mutta selvisin siitä(kin) hengissä. En tiedä selvisinkö hyvin mutta ainakin keksin jotain sanottavaa ja olin kai oma itseni, en sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia, en osaa olla muutakaan. Ja sain haastattelijan hymyilemään, hän ei onneksi ollut pelottava (mutta nuori). Saatoin olla liian avoin siitä ettei minulla ole kokemusta mainostoimistoista ja hyvin todennäköisesti vaikutin aivan idiootilta mutta onneksi en muista kaikkea mitä sanoin enkä tiedä mitä olisin voinut tehdä muuten olematta joku muu.
Ajattelin vastustaa Subwayn kiusausta mutta haastattelu kesti vain kymmenisen minuuttia (se oli alustava karsinta toimitusjohtajaa varten) enkä halunnut mennä ihan heti kotiin. Olen vähän yllättynyt siitä miten paljon siellä käy rakennusmiehiä ja taksikuskeja (jotka hekin olivat kauhean nuoria) lounaalla.
Tekstit
2 kommenttia:
"hyvin todennäköisesti vaikutin aivan idiootilta mutta onneksi en muista kaikkea mitä sanoin"
:-)
Mulla on ollut aina tuollainen olo työhaastattelun jälkeen. Joskus olen tullut valituksi, joskus en... eli taitaa kuulua asiaan!
Luulen että se kuuluu asiaan, työhaastattelut ovat ainakin minun elämässäni niitä harvinaisia tilaisuuksia, jotka suoraan vaikuttavat tulevaisuuteeni (tai siis kaikki vaikuttaa kaikkeen mutta harva yksittäinen asia noin paljon) ja joissa pitäisi olla parhaimmillaan.
Lähetä kommentti