11.4.2011

Maanantai

Lähikauppani yhteyteen näyttää tulevan Subway. Olen aika iloinen ja vähän kauhuissani. On hauskaa että tänne tulee ruokapaikka, josta saa minulle sopivaa ruokaa (täällä on ennestään huoltoasema, grilli ja pari kebab-pizzeriaa, en niitä harrasta kauheasti), Subway on se suosikkini pikaruuasta. Se on se huonokin puoli, täytyy pystyä vastustamaan sitä.

Sain vastauksen vuokranantajiltani, ilmeisesti minulla ei ole mitään syytä huoleen asumistuen kanssa, he selvittävät asian vanhan vuokranantajan kanssa. Uudet omistajat ovat tehneet minuun aika hyvän vaikutuksen, muun muassa sillä että he remontoivat paria rapussa tällä hetkellä vapaana olevaa asuntoa ennen kuin niihin tulee uudet asukkaat. Minun asuntoani olisi voinut remontoida paremmin ennen kuin muutin, mutta vuokranantajat eivät pitäneet sitä tarpeellisena (ei sillä että täällä olisi mitään kamalaa, lähinnä vain vanhoja laitteita keittiössä ja vähän revennyttä tapettia mutta verhot peittävät sen.

Terävät ompelusakseni muuttivat muotonsa tylsiksi askartelusaksiksi viimeisellä ompelukurssin kerralla, mikä on aika tylsää. Luulen että ne vaihtuivat jotenkin vieressäni istuneen naisen saksiin, huomasin ne jo kurssilla mutta kuvittelin että olin vahingossa ottanut mukaan väärät sakset ja kiireessä en tajunnut kysyä häneltä. Minulla on kyllä toiset terävät sakset mutta ne ovat paljon huonommat ja ne toiset olivat joululahja äidiltäni. Ja en tiedä tuon ihmisen sukunimeä niin en voi ottaa yhteyttäkään (tiedän missä hän on töissä niin se voisi selvitä salapoliisityöllä mutta ehkä ei ole sen arvoista).





Mutta takki on valmis ja aika ihana. Se oli päälläni perjantaina kaupungilla (siinä on se huono puoli etten oikein uskalla käyttää sitä vielä, en halua että se likaantuu tai hikeentyy) ja minusta tuntui siltä että minulle oltiin paljon kohteliaampia (esim. avattiin ovia, autot pysähtyivät suojatien eteen). Ja ensimmäisen kerran (ehkä ikinä tai ainakin pitkään aikaan) minulta ei kysytty Alkossa papereita (en tiedä olenko siitä kuitenkaan iloinen). Syynä saattoi olla kyllä myös tuliaiseksi ostamani punaviini, teinit eivät ehkä osta chileläistä luomuviiniä (en tiedä mitään viineistä ja tuo oli ensimmäinen ostamani mutta tiedän että vastaanottaja pitää luomuviineistä ja muistelen äitini joskus juoneen chileläistä ja se kuulosti hyvältä maalta ja tuossa oli hauska etiketti. Epätieteellinen menetelmäni toimi, vastaanottaja ainakin väitti pitävänsä siitä).

Kävin äänestämässäkin, juhlallisesti uudessa takissa ja kaupungintalolla. Tosin se ei ollut niin kauhean juhlallista kun en oikein osannut, yritin esittää passiani äänestyslippujen antajalle ja sitten piti olla aivan varma ehdokkaani nimestä (luulisi että tietäisin sen, olen jopa tavannut hänet ja hän on tutuntuttu) ja sitten piti tietää kenelle lippu annetaan ja niin edelleen mutta olen nyt kuitenkin täyttänyt velvollisuuteni.

5 kommenttia:

annakaisu kirjoitti...

Takki on kyllä hieno! Ja tosi siististi tehty. Ei tuollaista kaupasta saisi. Värit on aivan ihanat, ja sopivat mielestäni sulle hyvin. Siitä on varmasti sulle iloa pitkään :)

Anonyymi kirjoitti...

Upea takki! Oot kyllä taitava!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno takki!

Hmm. tuo saksiasia on vähän nolo. Luulisi että se nainenkin on huomannut saksiensa muuttuneen yhtäkkiä tosi teräviksi, ja varmaan tajuaa niiden vaihtuneen. Ehkä hän on tyytyväinen tilanteeseen ja toivoo, ettei tylsät sakset saanut huomaa mitään.. Jos hänet jäljittäisi työpaikaltaan, ja hän kieltäisi koko asian, tilanne olisi vielä nolompi.

Hmm. entä jos ottaisit yhteyttä kurssin opettajaan ja kysyisit, onko kukaan ollut yhteydessä häneen saksien vaihtumisesta? Voihan myös olla, että tuo nainen on huomannut saksiensa vaihtuneen, muttei voi ottaa yhteyttä sinuun? Varmaan opettajan kautta saisi myös tarvittaessa tuon naisen yhteystiedot.

t. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Annakaisu, kiitos, tosin huomasin jossain vaiheessa että ainakin parilla tutullani on melkein samanlaiset mutta eivät tietenkään yhtä hienot :)

Anonyymi, kiitos, vaikka ilman opettajaa en kyllä olisi saanut mitään aikaan.

Maria, kiitos. Se on kyllä vähän nolo juttu, se saksi. En usko että tuo ihminen kieltäisi saksien vaihtumista, hän on äärettömän ystävällinen ja hänellä on samanlaiset terävätkin sakset (tavaramme olivat levällään pöydällä vierekkäin, hyvin ymmärrettävää että ne menivät sekaisin). Ja on mahdollista että unohdin sakseni jonnekin muualle, ompelukoneen luokse tai jonnekin. Rahallinen menetys ei ole valtava, vaikka noin kymppi on kyllä aika iso raha.

Anonyymi kirjoitti...

Oi, miten kaunis takki! Täydellinen! Olet nopea ja taitava. :)

Blog Widget by LinkWithin