Maanantai

Olin perjantaina syntymäpäivillä. Ajattelin etukäteen miten paljon olen kehittynyt sosiaalisesti viime vuotisten juhlien jälkeen, silloin olin aivan kauhuissani ja mykkä. En kyllä tiedä olinko nyt yhtään parempi, sain melkein paniikkikohtauksen (tai ahdistusangstikohtauksen paremminkin), ehkä osittain johtuen siitä että sain muistutuksen siitä miten ikäiseni ihmiset voivat elää, jos he ovat normaaleja. Olen kyllä joissain asioissa ihan taitava mutta ne ovat valitettavasti sellaisia joista ei juuri ole hyötyä elämässäpärjäämisessä. Minulta tuntuu puuttuvan jotain, luonteestani (tarmokkuutta ja määrätietoisuutta ja rohkeutta ja suunnitelmallisuutta ainakin) tai taidoistani tai jostain mikä johtaa siihen että asun slummissa enkä pysty elättämään itseäni, sen sijaan että minulla olisi työpaikka tai kiva asunto tai kävisin lomamatkoilla muualla kuin Jyväskylässä. Olen kyllä ihan tyytyväinen elämääni mutta joskus olisi kiva olla vähän normaalimpi (tai tietysti minä olen aika normaali, lähiöni mittapuulla. Sekin on kyllä täynnä normaaleja ja ahkeria työläisiä, jotka lähtisivät kuudelta töihin telakalle, jos siellä olisi enää töitä).

Muuten juhlat olivat kyllä ihan hauskat. Muut ihmiset ovat olleet pelkästään ystävällisiä minua kohtaan, kummallisuudestani huolimatta.

Olen kyllä ärsyttävän huono itsekurin suhteen juhlissa. Niitä on ollut viime aikoina sen verran paljon että painoni on kääntynyt taas nousuun. Sekään ei paranna mielialaa. Täytyy olla tarkempi sitten pääsiäisen jälkeen.

Lähiöelämässäkin on kyllä puolensa, esimerkiksi metsään pääsee helpommin kuin keskustasta. Se taisi olla minulle tärkeää valitessani asuinpaikkaani, se ja se miten paljon isomman asunnon sain täältä kuin keskustasta samalla hinnalla (noin kymmenen neliötä).

Kävin metsässä kävelemässä, katsomassa paikkoja jotka ovat olleet hiihtäjien valloittamina ja eksymässä pari tuntia. Täällä on ihan kevät, kadut sulia ja leskenlehdet kukkivat ja näin perhosiakin mutta varjoisassa metsässä on vielä vähän talvi. Huomasin ettei kannata harhailla poluttomassa paikassa välillä nilkkoja myöten lumessa ja välillä vedessä tai loskassa. Ainakaan hyvä ei mennyt siinä pilalle, lenkkarini olivat jo valmiiksi eroonhankkiutumiskunnossa.

Toisella retkellä näin närhiä ja ehkä mustapääkertun, ensimmäisen näkemäni (ainakin sillä oli musta pää ja muita sellaisia pikkulintuja ei oikein löydy, vaikka näkemäni lintu oli minusta punertavampi kuin netistä löytämissäni kuvissa. Metsä ainakin on juuri oikeanlainen niille, Wikipedian mukaan, kuusia ja rehevyyttä ja vähän lehtomaista kosteutta paikoitellen) ja kevään ensimmäiset sinivuokot! (Olin niin innoissani niistä että minun piti laittaa huono kuva Facebookiin, sain viimein hankittua nettiyhteyden puhelimeeni, se on kätevä tuollaisissa tilanteissa)

Välillä olen kyllä aika tyytyväinen valintaani. Kyllä keskustastakin tietysti pääsee metsään mutta minä tuskin menisin kovin usein.

Sain lauantaina otettua pyöräni ulos varastosta, viimeinkin. Olen suunnitellut sitä vasta pari viikkoa mutta ollut väsynyt/nuhainen/kiireinen/laiska tai huonovointinen (elättelin toivoa että kuukautiskivut olisivat kadonneet kystan mukana mutta valitettavasti niin ei käynyt). Pyöräni ei näytä onneksi kaipaavan kiireistä huoltoa, tosin sillä ajaminen ei ole mikään ilo. Joko se on kauhean raskas tai minä huonokuntoinen, se on tietysti hyvin mahdollista.

En olisi varmaan nytkään saanut pyörää esille, mutta piti käydä metsästämässä tiskiainetta joka olisi vähän käsiystävällisempi. Jotenkin tuntuu oudolta että herkkäihoisille mainostetussa tiskiaineessa on varoitus siitä että se ärsyttää ihoa.