En tiedä voiko naivististista kukkateepannutaulua pitää kapinallisena mutta ainakin purin siihen ahdistusta ja turhautumista ja kaikenlaista yleistä angstia. Ja olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tuntuukin siltä ettei niin saisi sanoa (Oikea Taiteilija ei ole ikinä tyytyväinen vaan aina pyrkii vain parempaan, mikä tuntuu aika ankealta tavalta elää mutta saattaa selittää paljon taitelijoista). Minä olen kuitenkin tyytyväinen, käytän yleensä maalia vain väritysaineena, en maalauksellisesti niin tuo on poikkeus totutusta ja se on kai aina hyödyllistä.
Ehkä se on myös kapinaa synkkyyden oletettua syvällisyyttä vastaan.
***
Olen harrastanut kulttuuria muutenkin vähän enemmän viimeaikoina. Sain etukäteen syntymäpäivälahjaksi museokortin ja se on kyllä hieno keksintö. Olen huono käymään näyttelyissä mutta nyt olemme käyneet kerran viikossa. Ensin oli Ars Novassa Annu Vertasen kauniita puupiirroksia, sitten Forum Marinumissa huonosti toteutettu risteilynäyttely, joka sai sisäisen graafisen suunnittelun kriitikkoni villiksi ja viime viikonloppuna Turun linna ja Girl King -näyttely, joka kertoo Kaurismäen elokuvan puvustuksesta ja kuningatar Kristiinasta. Sen graafisesta suunnittelustakaan ei löytynyt valittamista (toisen kuin perusnäyttelystä, huonosti kontrastinen teksti painettuna helmiäiskartongille niin että sitä pystyy lukemaan vain yhdestä kulmasta toimii aika huonosti hämärässä näyttelytilassa).
***
Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
Lukuhaasteeni on edennyt huonosti, innostuin jotenkin niin että aloin lukemaan viittä kirjaa yhtä aikaa eikä mikään niistä edennyt. Tämä on ainoa, jonka sain luettua ja siihenkin meni yllättävän paljon aikaa niin ohueksi kirjaksi. Kirja edustaa kai samaa genreä kuin aiemmin lukemani Sei Shōnagon, huomioita ihmisluonteesta, elegantista elämästä ja hovitavoista. Tässä on mukana myös buddhalaista saarnausta, toisaalta Sei Shōnagonin halveksunta köyhiä kohtaan puuttuu, päinvastoin Kenkō ylistää yksinkertaista ja niukkaa elämää. Naisia hän sen sijaan vihaa, että kehtaavatkin olla niin viehättäviä vaikkeivät välitä hänestä. Toisaalta hänellä on hyviä ohjeita hyväsydämiseen elämään, oikeudenmukaiseen hallitsemiseen (tärkeintä on pitää huoli siitä että kansalla on asunto, ruokaa ja vaatteita) ja yleiseen elämään ("Talo on rakennettava kesää silmälläpitäen. Talvella voi asua missä hyvänsä, mutta helteiden tullen on huono asunto sietämätön." Olen aivan samaa mieltä).
Huonoja ystäviä on seitsemänlaisia: ensiksikin ylhäinen mies, toiseksi nuori, kolmanneksi aina terve ja hyvinvoipa, neljänneksi juoppo, viidenneksi peloton ja kiivas sotilas, kuudenneksi valehtelija, seitsemänneksi ahne.
Hyviä ystäviä on kolmea lajia: ensinnä ystävä, joka antaa lahjoja, toiseksi lääkäri, kolmanneksi viisas ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti