Ja vielä yksi

Syitä miksi en ole seurustellut (tai ainakin uskoin niin) ja miksi en ole sellainen tyttö josta miehet kiinnostavat:
1. Olen ruma.
2. Olen lihava.
3. Olen liian ujo.
4. Olen liian raitis.
5. Olen liian kokematon.
6. Minulla on finnejä.
7. Minulla on silmälasit.
8. En ole kiinnostava.
9. Käytän pyöräilykypärää.
10. Siskoni sanoo että kuorsaan.
11. Minulla on liian isot jalat.
12. Minulla on hörökorvat.
13. Minulla on s-vika.

Jotkut noista ovat noloja tunnustaa. Jossain vaiheessa uskoin etten voisi seurustella jos en ole täydellisen kaunis ja laiha ja ilman minkäänlaisia ruumiintoimintoja tai vikoja. Kaikki muut voivat olla epätäydellisiä ja seurustella, mutta minun pitäisi olla aivan virheetön. Ehkä se ei pdä paikkaansa?

1. En ehkä voittaisi missikilpailua mutta kukaan ei ole (teinivuosien jälkeen) haukkunut ulkonäköani. Päinvastoin sitä on kehuttu. Ehkä siitä voi päätellä etten ole ainakaan kaikkien mielestä ruma. Itse pidän välillä ulkonäöstäni, välillä olen aivan kammottava. Toisaalta olen nähnyt vaikka minkänäköisten ihmisten seurustelevan joten seurustelemattomuuteni ei varmasti johdu siitä.
Kuvittelin joskus että perheenikin häpesi minua kun olin niin ruma, joskus tajusin ettei äitini pitänyt minua ollenkaan rumana.
2. Olen noin 166 cm pitkä ja painan jotain alle 70 kiloa (se on ainain painonhallintarajani jonka alapuolella haluan pysyä, olen täällä ehkä vähän lihonut mutta en toivottavasti merkittävästi, vaakaa ei ole). En ole kauneusihanteiden mukainen mutta toisaalta juuri ja juuri normaalipainon rajoissa. En pidä itseäni oikeasti lihavana (ja olen varma että Kaikki Muut halveksivat minua) ja kuten kohdassa 1., monet minua lihavammatkin seurustelevat. Joten se ei ole oikea syy.
3. Ujous on oikea syy, ehkä tärkein. Tosin ei siten kuin aikoinaan ajattelin. Uskon että miehet voivat olla kiinnostuneita ujoistakin naisista, ujous ei estä seurustelua luonteenpiirteenä. Se kyllä voi estää seurustelun kun ei pysty tutustumaan toisiin. Mutta ujous sinänsä ei tee minusta huonompaa ihmistä. Nyt olen päässyt pahimmasta ujoudestani eroon ja pystyn käyttäytymään melkein normaalisti kun tapaan uusia ihmisiä. Äitini sanoi että olen ujo mutta rohkea.
4. Kuten on nyt todettu miehet (tai siis jotkut miehet) pitävät raittiista naisista, se ei ole senkaltainen häpeä kuin kuvittelin. Ongelma on sama kuin ujoudessa, uusiin ihmisiin on vaikea tutustua jos ei käy baareissa.
5. Kokemattomuudesta pystyy parantumaan. Jos joku ei seurustelisi minun kanssani kokemattomuuteni takia ei hän olisi ollut sopiva seurustelukumppani. Sen verran olen onnistunut keräämään itseluottamusta etten syytä itseäni aivan kaikesta. Joskus muutkin voivat olla idiootteja. Toisaalta kokemattomuus haittaa ja miehen pitäisi olla todella kärsivällinen (varsinkin kun minulla on tapana tulla itsepäiseksi ja haluta aivan muuta jos minua yritetään painostaa tai suostutella, minun pitää tehdä päätös itse).
6. Teininä minulla oli aika huono iho ja sen kanssa on vieläkin ongelmia. E-pillerit ovat kyllä auttaneet paljon. Ja muutkin kuin täydellisen ihon omistavat ihmiset seurustelevat.
7. Tähän pätee sama kuin muihinkin, eivät silmälasit ole muitakaan estäneet. Ajatuskin piilolinsseistä kauhistuttaa, en pysty edes katsomaan jos joku laittaa ne silmiinsä.
8. Voi olla etten ole joidenkin mielestä kiinnostava, voi olla että niin ajattelee suurin osa miehistä. Mutta pidän itseäni suhteellisen kiinnostavana (ja kirjojen kanssa käytetystä nuoruudesta on se hyvä puoli että pystyn keskustelemaan aika monista aiheista) ja ystäväni tuntuvat haluavan viettää aikaa kanssani. Tuskin he haluaisivat olla aivan tylsän ihmisen kanssa, kun minulla ei ole muutakaan tarjottavaa. (en esimerkiksi kuuntele toisten murheita hyvin, tai ainakaan ihmiset eivät yleensä kerro murheitaan minulle)
9. Koska kÿtän pyöräilykypärää olen täysin epäcool ja siten kukaan mies ei voi kiinnostua minusta. Arvostan päätäni kuitenkin enemmän kuin miesten huomiota.
10. Toisaalta siskoni narskuttaa hampaitaan niin ettei samassa huoneessa voi nukkua eikä se estä häntä olemasta avoliitossa. Ärsyttävää kun väitteen kumoaminen on mahdotonta ilman nukkumiseni nauhoitusta. Mielelläni sanoisin että siskoni valehtelee mutta mistä minä sen tiedän.
11. Olin isokokoinen lapsi jalkani olivat jotain kokoa 40 12-vuotiaana. Eivät kyllä ole sen jälkeen juuri kasvaneet. Suuret jalat olivat niin traumaattiset (varsinkin kun kengät piti ostaa aikuisten osastolta ja äitini vaati hyviä kenkiä ja käytin lapsena monta vuotta kitinvärisiä Eccoja. Traumoja) että tunnen vieläkin itseni niiden takia huonommaksi vaikka monilla naisilla on vielä isommat jalat. Sievillä tyttömäisillä tytöillä on vain jalat kokoa 35. Minusta ei millään saa sellaista.
12. Eivät kai hörökorvatkaan ole niin paha vika että joutuu olemaan loppuikänsä yksin? Minä kyllä kärsin niistä enkä yleensä pidä julkisesti hiuksiani kiinni, etten vain aiheuttaisi ihmisille traumoja korvillani. Ei sillä että kukaan olisi niistä valittanut. Heidän ei tarvitse kun olen niin hyvä itse haukkumaan itseäni.
13. S-vika vaikeuttaa elämää (esim. venäjän opiskelu ei suju minulta) muttei kai ole sen pahempi vika kuin muutkaan. Sain lapsena puheopetusta mutta lopetin yläasteella, se oli liian noloa. Olisi varmaan pitänyt jatkaa.

Nyt uskon, tai yritän kovasti vakuuttaa itselleni, että seurustelemattomuuteni ei johtunut ulkonäöstäni tai siitä että olin niin kamala vaan siitä että olin ujo enkä tavannut uusia ihmisiä enkä osannut osoittaa kiinnostustani. Jos saisin olla taas teini niin yrittäisin hymyillä enemmän.