Hävettää

Eilen illalla minusta alkoi tuntua että oli kirjoittanut jotain todella typerää. Jos olen tehnyt niin yrittäkää kuvitella ettei sitä oikeasti tapahtunut. Internetaika on kallista ja en harkitse tarpeeksi.
Tänä aamuna aloin sitten miettimään kaikenlaisia typeriä asioita joita olen tehnyt ja sanonut menneisyydessä. Tiedän että se on typerää mutta en mahda mitään itselleni. Minä en edes tee mitään todella typeriä asioita.

Olen tajunnut sen että todella suuri syy seurustelemattomuuteeni on pelko. Olen sitä tainnut aikaisemminkin käsitellä mutta nyt oikeasti tajusin miten paljon pelkään. Eniten minua alkoi pelottamaan e että joutuii viettämään loppuelämänsä jonkun ihmisen kanssa ja se etten minä varmaan osaa olla oikein parisuhteessa. Ei olisi varmaan pitänyt eilen katsoa Dr. Philiä, siellä käsiteltiin parisuhdeongelmia ja riittelyä. Yksikin pariskunta riiteli joka päivä useamman tunnin ja váittivät rakastavansa toisiaan. Pelottavaa. Minä en kyllä usko että minä riitelisin, keräisin vain kaiken pahan olon sisääni ja vihaisin salaa.
Vanhemmilleni saattoi käydä niin.
Teoriassa haluan joskus lapsia mutta oikeasti en tiedä uskaltaisinko yrittää (olettaen että päädyn joskus siihen vakavaan suhteeseen). Pidän lapsista ja vauvoistakin, mutta minulla ei ole niistä kokemusta. Pelkään että olisin huono äiti ja että lapsistani tulisi aivan kauheita. Synnytys ja raskaus vaikuttavat myös aivan kauhistuttavilta.


Tunnen ahdistuta myös siitä etten tiedä mitä tunnen sitä yhtä ihmistä kohtaan jonka olen pariin otteeseen maininnut. Välillä olen kovastikin ihastunut, välillä minulla ei ole mitään tunteita. Kuitenkin ajattelen häntä usein, enemmän kuin joitain kauemmin tuntemiani ystäviä.
Minun pitää aina saada tietää kaikki varmasti, inhoan epävarmuutta.