Minusta on tullut täällä The Timesin lukija. Muutama muukin englanninkielinen sanomalehti löytyy kirjastosta mutta minä pidän Timesin kuivasta huumorista ja tietystä vanhanaikaisuudesta (erityisesti pidän mielipidkirjoituksista jotka aina alkavat "Sir,..."). Tänään luin turistikohteesta jossain Kreikassa, jota paikalliset viranomaiset yrittävät pelastaa brittilaumoilta. Eniten taitavat kärsiä saaren harvinaiset kilpikonnat. Turisteille tuo on tyypillinen lomaparatiisi, siellä he voivat ryypätä viikon verran ja nauttia auringosta. Lomakadulla on baareja ja englantilaisia pubeja. Täydellinen loma on kuin olisi kotona mutta vähän paremmalla ilmastolla. Minusta tuo kuulostaa helvetiltä. Saari itsessään on varmasti kiinnostava kuten turistikohteetkin saattavat olla mutta tuo kammottava ryyppäyskulttuuri inhottaa minua. Saarella on ollut jo satapäisen turistilauman joukkotappelu ja useampia joukkoraiskauksia ja se on ollut vasta pari vuotta muodissa. Ja ihmiset maksavat että pääsevät sinne.
Minä en nauti turistina olosta, tunnen itseni aina vähän hölmöksi ja tunnen alistavani paikallisia (se että tarjoilija hymyilee ei tarkoita että hän on onnellinen). Ehkä tunnen ylemmyyttä pakettimatkalaisia kohtaan, en halu olla tyypillinen turisti. Tyypillinen en olekaan, siitä yksinkertaisesta syystä etten ole matkustanut paljon. Meillä ei todellakaan käyty etelässä joka vuosi. Rannalla makaaminen vaikuttaa aika tylsältä ja en kestä hellettä, varsinaiset rantalomakohteet eivät ole minua varten. Inhoan sitä miten loma muka antaa luvan käyttäytyä huonosti. Minä en edes nauttisi jatkuvasta ryyppäämisestä ja rannalla makaamisesta. Toisaalta en ole sitä toistakaan turistityyppiä, minusta ei ole matkaamaan Aasian halki rinkka selässä. Ja se aitouden etsiminen vaikuttaa jotenkin epäaidolta. En myöskään pidä matkoista sademetsiin, parempi käydä vanhoissa lomakohteissa joihin ei tarvitse rakentaa mitään ja jotka ehkä kestävät turismin. Ulkomaan matkailun ympäristövaikutukset ovat yksi syy miksi en siitä pidä, tunnen syyllisyyttä siitä että nautin lentämisestä tänne saapuessani (toisaalta kun se kerran tapahtui niin ehkä on hyvä että sain siitä edes jotain nautintoa). Minä en ole innostunut paikallisuuteen tutustumisesta, lähinnä koska olen liian ujo. Toisaalta inhoan turistilaumoja ja heille rakennettuja sieluttomia palveluita (kuten mielipiteeni Amsterdamista ehkä kertoo).
Risteilytkin ovat pelottavia. Luokkaretkellä Tukholmaan en pystynyt nukkumaan kun pelkäsin laivan uppoavan ja humalaisten hyökkäävän hyttiimme.
Minä koin unelmaloman tänä keväänä. Matkustin junalla ja lautalla pienelle pohjois-hollantilaiselle saarelle joka on lähinnä paikallisten ja saksalisten suosiossa. Kesällä sekin on täynnä turisteja ja baareja mutta toukokuussa oli ihanan tyhjää. Saarella on upea ranta ja dyynejä ja lampaita. Meri oli pelottava eikä kukaan ottanut aurinkoa. Kävelin paljon ja pyöräilin enkä puhunut oikeastaan kenenkään kanssa. Täytyy sanoa että yksi loman parhaista puolista oli hotellissa suminen, oli ihanaa nukkua hyvässä sängyssä. Vielä parempaa oli se ettei tarvinnut jakaa kylpyhuonetta neljän ihmisen kanssa.
Haluaisin käydä Firenzessä ja Barcelonassa ja Walesissa ja Färsaarilla. Rahan puute ja omatunto kai sen estävät.
Tekstit
3 kommenttia:
Fiksuja ja hyvin perusteltuja näkemyksiä turismista ja sen vaikutuksista. Pakko kertoa, että mun pitkäaikainen haave on päästä jonakin päivänä Färsaarille. Lähdetäänkö yhdessä? ;) Barcelonassa kävin viime syksynä, muissa unelmakohteissasi en ole ollut. Mullekin tulee helposti huono omatunto lentämisestä, vaikka en olekaan tehnyt lentäen kuin kaksi reissua. Pyrin suosimaan hiukkasen mielekkäämpiä matkustustapoja (esim. laivalla ja bussilla Keski-Eurooppaan. Kaikkein fiksuinta taitaisi olla tehdä polkupyörä- ja patikkareissuja lähialueilla.
Olen lentänyt ennen tänne tuloani kolme kertaa, tai oikeastaan kuusi. Se ei ole niin hirveän paljon 25 vuoden aikana mutta voisin olla parempikin. Olen viime aikoina matkustanut lähinnä Tallinnaan, eivät laivatkaan taida olla niin ympäristöystävällisiä. En tiedä olisiko minusta matkustamaan kiertoteitä ekologisesti, olen mieluummin välttänyt matkustusta. Mutta ehkä voisin yrittää, siinä vaiheessa kun minulla on rahaa ylipäätään matkustaa. Tänne tullessani en edes harkinnut vaihtoehtoa lentämiselle, jo siitä syytä että junalla matkustaminen omaisuuteni kanssa voisi olla hankalaa. Nyt minusta on tullut sen verran itsevarma että ehkä uskaltaisin matkustaa muutenkin kuin lentäen. Silloin kyllä ehkä tarvitsisi matkaseuraa.
Kun olin noin 15-vuotias kävimme Lanzarotella. Rannalla taisimme olla yhtenä päivänä, lopun aikaa ajoimme vuokra-autolla ympäri saarta. Ja se on komea ja jylhä paikka. Ehkä massaturistitkaan eivät vietä koko aikaa uima-altaalla tai rannalla ja näkevät jotain. Toisaalta jos rannalla makaaminen saa unohtamaan arjen murheet ja rentouttaa niin en minä voi sitä tuomitakaan, aika harmitonta se taitaa olla (jos on muuten siististi). Inhoan vain sitä asennetta jonka mukaan lomalla eivät päde normaalit säännöt, saa rellestää ja riehua ja pettää ja tehdä vaikka mitä mitä ei kotimaassa tekisi. Heidän ansiostaan on noloa olla turisti. Mutta ainakin englantilaiset ovat suomalaisia pahempia.
Tuo asenne on oikeastaan vähän sama kuin se että humala olisi rikoksessa lieventävä tekijä. On helppo kuvitella ettei se oikeasti tapahtunut tai jos tapahtuikin niin en ollut oma itseni.
Kun kerran pidän itsestäni niin on taas yksi hyvä syy välttää humalaa.
Lähetä kommentti