Pois:
Ruskeavalkoinen 70-luvun henkinen lyhyt kesämekko. Kuosi ei oikein näytä hyvältä päälläni ja on se vähän lyhyt ja vähän turhan paksua kangasta hellemekoksi. En ole varmaan koskaan pitänyt julkisella paikalla. Kirpputorilöytö.
Harmaavalkoinen villatakki, liian paksu ja epämiellyttävä julkisesti pidettäväksi. Ainoa käyttö todella kylminä päivinä sisällä mutta en muista villatakkia pitäneeni todella pitkään aikaan. Se on ikävän tuntuinenkin. Kirpputorilta tuokin.
Lyhythihainen napitettava pusero joka ei mene rintojen kohdalta kunnolla kiinni. Ei mikään vaikea päätös luopua. Kirpputorilta taitaa olla tuokin kotoisin.
Ikivanha ja aikoinaan paljan pidetty paita, jossa on iso reikä.
Ruskea vakosamettihame josta puuttuu nappi ja joka ei mahdu päälle (nyt ärsyttää se että teininä tunsin olevani lihava, enhän minä edes ollut kun tuollaisia vaatteita sain päälleni). Rakas kirpputorilöytö mutta nyt saa mennä pois. Mitä minä sillä teen? Tuskin laidun tarpeeksi ja en usko että pystyn enää innostumaan ruskeasta vakosametista.
Halpa kirpputorilöytöpaita, jota ei ole juuri pidetty. En usko että vähän isompirintaisen kannattaa käyttää paitaa, jossa on kiiltävät napit rintataskuissa (jotka vain teeskentelevät olevansa taskuja).
Lapaset. On minulla parempiakin, noita en ikinä käytä.
Musta vakosamettipaita. Saattaa olla miesten, aivan liian suuri. Joskus teininä pidin sellaisista vaatteista.
Itsetehty kaulahuivi, ei ikinä pidetty.
Vihreää lakanakangasta, josta piti tulla larppimekko. Liian vähän ja ankean väristä. Eikä minulla edes ole ompelukonetta.
Outo kangaspala, jonka ostin teininä jostain alennuskorista ja toimi joskus verhona.
Vaaleansininen vakosamettipaita (minä sitten pidin vakosametista) joka on minulle oudon värinen ja josta näkyy sivusta sisään, isorintaisen kirous napillisissa paidoissa. Muuten ihan hyvän näköinen ja outo värikään ei ole paha mutta tuskin pidän ikinä, harvoin tähänkään mennessä.
Ruskea vakosamettimekko, lyhyet hihat. Liian kuuma kesällä, liian viileä syksyllä. Ja napit kiristävät.
Vihreä kietaisuhame, ostettu joihinkin juhliin viitisen vuotta sitten. Rypistyy liian helposti siliraudattomalle ja aukeaa helposti. Ja saa minut näyttämään aika tukevalta (ehkä olenkin?)
Vuoden 1994 muodin mukainen t-paita. Ei ole juurikaan pidetty tällä vuosisadalla.
Joululahjayöpukuja varmaan lähemmäs viidentoista vuoden takaa. Tai ehkä ovat uudenpia. Ei lahjoja voi heittää pois vaikkei niistä olisi ikinä pitänytkään, vai voiko?
Musta epämääräinen t-paita. Minulla on niitä muutenkin aivan tarpeeksi.
Mustavalkopunakuvioinen tiukka froteepaita. Saattaa olla miesten (tai poikien) pyjaman yläosa kuten äitini väittää. Teininä pidin siitä, nyt minusta on tullut konservatiivinen. Näytän kyllä hyvin kurvikkaalta se päälläni (ja psykedeeliseltä)
Epämääräinen musta t-paita II.
Epämääräinen musta t-paita III.
Epämääräinen musta t-paita IV.
Lapsena rakas valkoinen t-paita, jossa on islanninhevosen kuva. Aivan hajalla.

Ehkä:
Vanha kesämekko joka tuntuu järkyttävän lyhyeltä (helma polven yläpuolella) mutta joka ei ole pahan näköinen ja jolle voisi olla jotain käyttöäkin. Jääköön.
Sininen mokkahame, joka ei oikein mahdu päälle ja jota en ikinä käytä mutta joka oli sen verran rakas että siitä luopuminen on vaikeaa. Täytyy totutella ajatukseen. Toisaalta voisi sen laittaa pois heitettäviinkin (tai siis SPR:lle lahjoitettaviin, heidän kirpputoriltaan se taisi alunperin tullakin).
Musta kirjottu huopaliivi yli kymmenen vuoden takaa. Aika kamala mutta on joskus käynyt larppivaatteena, säästöön.
Musta neule, joka oli aikoinaan todella pidetty. Ei enää ehkä julkisilla paikoilla mutta kotivaatteeksi voisi sopia, niihin päiviin kun sisälläkin on kylmää.
Vihreä pitkä mekko. Sopii larppivaatteeksi. Tai ei oikein sovi mutta ei minulla oikein ole muitakaan.
70-lukulainen paitapusero, ostettu 15-vuotiaana. Sopii yllättävän hyvin, yksi nappi puuttuu. Napin ompelun jälkeen ihan hyvä. (huomasin että osaan ommella napin aika siististi, outoa)

Olen oppinut:
Vaatteille, joita ei ikinä käytä, ei kannata varata kaappitilaa. Teininä pukeuduin kummallisesti. Minun kannattaisi ehkä yrittää laihtua (päästä takaisin alle 70 kilon). Vuodevaatteeni ja pyyhkeeni ovat suurelta osin aika masentavia (paitsi käsipyyhkeet ja astiapyyhkeitäkin minulla on paljon). Jotkut vaatteeni haisevat vieläkin homeelta homevaurioisen koulun asuntolan jäljiltä. Silitysrauta voisi olla ihan hyödyllinen. Olin nuorempana innokas kirpputoreillakävijä. Taisin olla teininä rohkeampi ja näkyvämpi kuin olen kuvitellut jos olen noita vaatteita koulussa pitänyt. Vaatteet ovat aika pälyisiä, onneksi löysin yhden allergialääkkeen (tai luulen sen olevan allergialääke).

Poisheitettävät asuvat pari viikkoa muovipusseissa jossain huoneen nurkassa ja minä totuttaudun ajatukseen elämästä ilman niitä.

Sitten seuraavan kaapin kimppuun.