Ahdistukseni ärsyttää. Ei minulla ole mitään syytä olla ahdistunut, elämäni on hyvää ja helppoa. Se kuitenkin täyttää ajatukseni ja vaikka pystynkin toimimaan normaalisti tuntuu koko ajan siltä kuin ylävartalo olisi puristuksissa enkä pysty rentoutumaan. Tunnen syyllisyyttä siitä, että valitan, muilla asiat ovat niin paljon huonommin.
Pitää varmaan yrittää tehdä tänäänkin vähän töitä, niiden huono eteneminen ainakin pahentaa ahdistusta ellei aiheuta sitä.
Ja niin tyhmää kuin se onkin, niin blogin tilaajien katoaminen ei auta. Mietin vain mitä minun olisi pitänyt tehdä paremmin. Ärsyttää tämä kilttiys kun kaikkia pitäisi miellyttää.
Radiosta tulee kuunnelmana yksi lapsuuden suosikkikirjoistani, Onnelin ja Annelin talo. Se piristää vähän. Se talo on ihana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Onneli ja Anneli oli minunkin suosikkini pienenä :). Kaikkien Pekkatöpöhäntä-kiusaamiskertomusten ym. keskellä nautin suunnattomasti, kun löysin kirjan jossa ei tapahtunut mitään ikävää vain ihania asioita!
Jos jokin ahdistaa, niin sille ei voi mitään. Sekään ei auta, vaikka ajattelisi toisille olevan suurempia huolia - omat huolet tuntuvat aina suurilta, koska ne ovat omia huolia. Sitä paitsi kiltteyshän on nykyään aliarvostettu luonnonvara.
Kyllä Onnelissa ja Annelissakin oli vähän pelottavia juttuja, mutta he selvisivät aina kaikesta. Pekka Töpöhäntä jäi hännättömäksi.
Yritän päästä eroon joistain kiltteyden huonoimmista puolista, niin kuin siitä että pitäisi olla toisille mieliksi. Ei kaikkia voi eikä pidä miellyttää.
Se on totta että vaikka kuinka ajattelisi omien ongelmien olevan mitättömiä niin ei se ei vähennä niiden vaikutusta. Onneksi ahdistukseni on aina loppunut vähäksi aikaa, ehkä kohta on taas paremmin.
Minäkin toivon pääseväni turhasta - ja vaarallisestakin kiltteydestä eroon. Eniten pelkään, että päädyn taas seurustelemaan vain sen vuoksi, että tunnen olevani velkaa ja että haluan olla kiltti toiselle. Hmph, en oikein osaa antaa pakkeja.
Fanta
Lähetä kommentti