On aika paljon asioita joita olen tehnyt ja jotka yleensä määrittävät niihin osallistujien identiteettiä voimakkaasti ja minä olen tuntenut itseni vain aika ulkopuoliseksi. (Flunssa on melkein parantunut, ajatus ei oikein vielä kulje mutta ideoita syntyy, tuloksena tavallistakin kömpelömpiä lauseita).
Olin protulainen. Prometheus-leirin käyneet yleensä kokevat kääntymyksen ja heistä tulee halailevia ja sosiaalisia ihmisiä, joiden lempihuvi on yhteissaunominen (tai noin kävi tutulle epäsosiaaliselle pojalle). Leiri ainakin menee euforian vallassa ja viimeinen ilta itkiessä. Muita leiriläisiä rakastaa vaikkei heistä elinikäisiä ystäviä tulisikaan.
Minä aloin inhoamaan ainakin yhtä tyttöä leirillä ja välillä siellä ei ollut mitenkään hauskaa. Yhteissauna pelotti ja hyvä protulainen ei olisi ollut niin estynyt toisten koskettamisen suhteen (aivan vain ystävällisessä mielessä tietenkin). Myöhemmin protulaisista on tullut "heitä" eikä "meitä". Minusta piti tulla aktiivinen protulainen, ei tullut.
Larppasin. Ehkä viitisen kertaa. Larppaajaa minusta ei tullut, vaikka se olikin hauskaa, välillä. Larppaajatkin ovat heitä, kovaäänisiä yhteissaunojia jotka pystyvät eläytymään kurtisaanista kuningattareksi ilman ongelmia. Minä olin yleensä palvelija, enkä osannut eläytyä. Rohkeasta esittämisestä puhumattakaan.
Minä ratsastin. Oikeat hevostytöt kävivät säännöllisillä tunneilla ja heillä oli hoitohevonen. He olivat myös oppineet alkeet kunnolla. Minä kävin epäsäännöllisesti ratsastamassa useammallakin tallilla, aika huonosti ja niin harvoin ettei siitä ollut oikein hyötyä. En ollut erityisen innostunut hevosten hoitamisesta, myöhempinä aikoina aloin vähän pelkäämäänkin niitä.
Minä joogasin, tavallaan. Henkinen puoli ei juuri kiinnostanut. En vieläkään ymmärrä mitä haittaa siitä voi olla jos joogaa pitää vain tehokkaana venyttelymuotona? (vasen polveni voisi ehkä vastata tuohon kysymykseen)
Kuvataidekoulu on vähän vaikeampi. Sielläkin olin ulkopuolinen mutta eivät toisetkaan miltään erityiseltä ryhmältä tuntuneet. Eivät ainakaan olleet äärettömän taiteellisia tai taitavia.
Olen Tolkien-fani ja tunnen itseni epäonnistuneeksi. En ole lukenut Tarua sormusten herrasta noin viiteen vuoteen, en osaa mitään ulkoa. Toisaalta en ollut innostunut niistä elokuvistakaan. Vähän tylsiä.
Kolmella fantasiafoorumilla olin pitkään ulkopuolinen. Siihen auttoi aika, ylläpitäjiin tutustuminen valvojaksi pääsy (eivät kaikki kaikissa paikoissa).
Olin epäsosiaalinen vaihto-opiskelija. En bailannut enkä saanut ystäviä, en oikeastaan edes yrittänyt. Sain kyllä ihan hyviä arvosanoja ja suunnitelman mukaan opintopisteitä, mutta se taitaa jo tehdä erilaiseksi. Ja matkustelin paljon.
Kaikissa ryhmissä muut tuntuvat olevan enemmän tai parempia kuin minä.
Vika taisi olla minussa eikä muissa.
Outoa kyllä bloginpitäjänä en tunne itseäni kovin ulkopuoliseksi vaikka tiedostonkin sisäpiirin olemassaolon. Voisin olla tietysti parempikin kirjoittajana, mutten niin kauheasti vertaa itseäni muihin (ainakaan tällä hetkellä, huonosta muistista on joskus hyötyä).
Tekstit
7 kommenttia:
Minä olen tottunut tiettyyn ulkopuolisuuden tunteeseen jo niin hyvin että en enää edes tunne sitä. Tai lopulta en vain vain välitä. Miksi pitäisi olla jossain "sisäpiirissä"? Loppujen lopuksi sisäpiirit ovat täynnä ääliöitä, jotka tekevät yhdestä pienestä asiasta (olisi se sitten jooga, larppaaminen tai mikä tahansa minkä mainitsit tai et maininnut) maailman tärkeimmän. SUCKS!!
Ootko jo paremmassa kunnossa...? Itellä on kurkku kipiänä. :(
Minusta tuntuu että minulta puuttuu tuo kyky asettaa joku asia maailman tärkeimmäksi, määrittää itsensä sen kautta. Enkä kai niin sinne sisäpiiriin hingu, muut vain tuntuvat paremmilta.
Terve en ole mutta terveempi ja kouluun selvisin, vesijumpasta ei kyllä taida taaskaan tulla mitään. Toivottavasti tauti ei pahene sinulla.
Luultavasti meitä ulkopuolelta katselevia on niin paljon, että sisäpiiri jää kovin pieneksi!
Minäkin määrittelen itseni monenlaisiin ryhmiin kuuluvaksi, jos tulee asioista puhe, mutta silti pitää heti perustella perään, etten ole tyypillinen minkään ryhmän edustaja. Joskus tuntuu, että on huijari, kun on olevinaan jotain ja sitten on kuitenkin ihan erilainen kuin muut kyseiseen ryhmään laskettavat ihmiset. Helpointa on, jos ryhmässä on jonkinlainen jäsenmaksu, koska silloin voi huoletta sanoa kuuluvansa ryhmään maksettuaan maksun. Kun ei muutoin ehkä täytä "pääsyvaatimuksia".
En minä siitä ulkopuolisuudesta niin kauheasti ahdistu ja usein saattaa olla kyse vain siitä että itse kokee ulkopuolisuutta, muut eivät niin ehkä ajattele. Ainakin yhdellä foorumilla minua pidettiin sisäpiiriin kuuluvana samalla kun itse olin niin ulkopuolinen.
luulen että aika pitkälti on kyse tuosta Tuazophian mainitsemasta, täytyy täyttää pääsyvaatimukset että voi kutsua itseään vaikka larppaajaksi. Muutenhan vaikuttaa siltä että yrittää olla parempaa kuin onkaan (tunnustan että minua on joskus ärsyttänyt esim. se kun ala-asteen vihamieheni aloitti ratsastamisen ja heti hankki kalliit välineet ja kuvitteli olevansa oikea ratsastaja. Olin silloin 12, se ehkä selittää jotain). Huijariksi tunnen itseni usein, vaikken sitä ole. Tunnen itseni teeskentelijäksi jos kutsun itseäni graafikoksi, vaikka sitä olen, tavallaan ja välillä. En taida oikein ikinä tuntea täyttäväni pääsyvaatimuksia.
Eipä tämä Blogistan eroa millään
tavalla chateista tai keskustelufoorumeista.
Kaikki nämä muodostuvat pienryhmistä.
Blogistanin suurimmat pienryhmät
ovat juuri nyt tämä "sisäpiiri" ja neuleblogit.
Sisäpiiri lienee helpoin hahmottaa siten
että siihen kuuluvat Kuukkelin
yhteydessä mainitut blogit.
Illuusia ehdotti joskus perustettavaksi
ryhmittäytymättömien ryhmää.
Ei ole vielä kuulunut saati näkynyt.
Puuhanainen ei tainnut olla tosissaan.
Minä en ole juuri jaksanut perehtyä blogi-sisäpiirijuttuihin, olen joskus kokeillut lukea joitain todella suosittuja mutta ne eivät oikein avautuneet minulle. Ainakin täällä on helpompi välttää sisäpiiriä kuin foorumeilla, jos niin haluaa. Minulle riittää jos joku lukee ja kommentoi.
Lähetä kommentti