Voi vaikuttaa ouodolta että seitsemäntoista neliön yksiötä voi siivota kaksi päivää aamusta iltaan. Minua ainakin se kummeksuttaa.

Kuvittelin että siivouksen jälkeen minulla olisi vapautunut olo. Minusta tuntuu kuitenkin vain jotenkin oudolta. Heräsin tänään vakavana, minua ei kiinnosta oma elämäni. Ajattelen vain velvollisuuksia ja miten niiden täyttämisestä saa nautintoa. Jos olisin aktiivisempi ja olisi tilaisuus niin tälläisellä tuulella voisi uhrata itsensä isänmaan puolesta.
Toisaalta siihen ei liity mitään suurta innostuneisuutta, sitä kai tarvitsee uhrautuessaan.



Luulen (ja toivon) että huomenna tuntuu jo joltain muulta. Vaikkapa ahkeralta.
En minä yleensä ajattele isänmaata.
Ehkä olen vain niin vääsynyt etten enää tunne itseäni väsyneeksi.