Minä en pysty elämään ilman särkylääkkeitä. Olen kokeillut sitä ja olen kokeillut lääkkettömiä keinoja mutta mikään ei auta. Parhaiten tehoaa e-pillerien ja suhteellisen vahvan särkylääkkeen yhdistelmä. Söin eilen viimeisen vahvoista lääkkeistä, tänään viimeisen sattumalta kotoa löytyneistä reseptivapaista särkylääkkeistä. Ne eivät oikein auta. Kipu ei ole yhtä paha kuin joskus aikaisemmin mutta aivan tarpeeksi paha. Luulen pystyväni menemään kouluun, onneksi ei ole kuin animaatiota, siitä ehkä selviää huonommassakin kunnossa.
Ja onneksi apteekki aukeaa jo kahdeksalta.
Vielä suurempi onni on se että minulla on nyt varaa ostaa oikeita lääkkeitäni, ne maksavat noin kaksitoista euroa kahdeltakymmenelta kappaleelta. Sen hinnan maksan mielelläni kivuttomuudesta ja tuo pakkaus riittää yleensä kahdeksi kuukaudeksi tai pitemmäksikin aikaa. Olen syönyt särkylääkkeitä yksitoistavuotiaasta, yleensä kymmenen kuukaudessa, yhteensä siitä tulee aika paljon lääkkeitä. Joskus se huolestuttaa minua, mutta en ole parempaakaan ratkaisua keksinyt. En syö särkylääkkeitä muihin vaivoihin.
Tunnen huonoa omaatuntoa rahatilanteeni parantumisesta. Olen tainnut mainitakin että mummoni täyttää 80 vuotta lokakuussa ja minä suvun graafikkona tein sinne kutsukortin. Olisin tehnyt sen ilmaiseksikin mutta äitini sanoi että ukkini oli laittanut tililleni "jotain", aivan järjettömän summan niin pienestä työstä. Minusta tuntuu siltä etten saisi nauttia rahoista, vaikka ne pelastavatkin minut. Ukkini ei ole seniili ja vaikka isovanhempani eivät rikkaita olekaan niin ovat he aika varakkaita eläkeläisiä, ehkä heillä on tuohon varaa.
En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen herkkänä ihmisenä, vaikka niin on väitetty. Taidan kyllä olla herkistyneessä mielentilassa, ehkä kuukautisten vuoksi. Eilen aloitin piirtämään animaatiota jossa hahmon pitää nostaa jotain raskasta. Esimmäinen ajatukseni oli kukka, joka ei millään irtoa maasta. Sitten se alkoi tuntua julmalta. Tunnen lievää syyllisyyttä hahmostanikin. Raukalla on tikku-ukon vartalo ja vähän realistisempi pää. Mutta ei se tunnu häntä vaivaavan, reipas ja rohkea tyttö.
14.9.2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti