28.9.2005

Tylsyydestä, taas

Ilmeisesti aikuisena arjen pitäisi olla tylsää. Tai ehkä jo sitä ennen. Odotan kauhulla sitä milloin minunkin arkeni muuttuu tylsäksi, enhän minä voi olla siinäkään poikkeus, ainakaan parempaan päin (samoin kuin hiusteni pitää oll maantienväriset sanoo peili mitä tahansa, koska kaikilla suomalaisillahan on maantienväriset hiukset. Ja päärynävartalo).

Tänäänkin on kuitenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Olen käynyt koirakävelyllä ja nähnyt kuolleen siilin ja kaunista ruskaa. Olen tuntunut ahdistusta tekemättömien töiden vuoresta (tai siis yhden tekemättön työn muodostamasta lohkareesta). Olen hoitanut asioita, ihan vähän. Vielä on vesijumpan mahdollisuus ja ehkä leivontaa. Ja ruokaakin pitäisi laittaa. Eilen oli ihan erilainen päivä eikä silloinkaan tylsää.

Mutta ehkä minäkin tylsistyn kun pääsen oikeisiin töihin.

5 kommenttia:

Jouni kirjoitti...

Noh, vaikuttaa siltä että et helposti tylsisty... Hyvä jos pienet ja yksinkertaiset asiatkin ovat mielenkiintoisia, silloin arkikin on helpompaa.

Ani kirjoitti...

Tylsyys taitaa riippua mielialasta. Olen itse viettänyt viimeiset pari päivää aika vastaavalla asenteella. Eilen se tuntui tylsältä. Tänään ei muuta huvita tehdäkään. (karmeat kicksit, "hei tänään vois leipoa", hävettää ihan :)

Kai tylsyys voi esiintyä samalla tavoin keskellä kiirettä kuin rauhallisessa maisemassakin. Arvelisin. "Kysymys on asenteesta", voisi sanoa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Joskus ollessani pahimmassa ahdistuksen vaiheessa pelkäsin etten pysty enää kiinnostumaan mistään, onneksi se pelko oli aiheeton. Ja pienet asiat ovat niitä kiinnostavimpia. Yksinkertaisena on ehkä helpompaa ola onnellinen.

Voi olla että kiireessä tylsistyy aika helposti. Ja väsyneenä tylsistyy erityisen helposti.

Kaura kirjoitti...

Eivät oikeatkaan työt aina edistä tylsistymistä. Muistan oikein panneeni tämän merkille, kun sain hirveät kicksit lumen narskumisesta jalan alla työmatkalla.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä kyllä toivon etteivät oikeatkaan työt tuo tylsyyttä, pelkään vain että joskus muutun ankeaksi aikuiseksi. Aikuisuudessa ei ole mitään vikaa ja parhaat aikuiset ovat samalla vähän lapsenmielisiä, ankeat aikuiset ovat vain kiireisiä ja valittavat.

Blog Widget by LinkWithin