8.9.2005

Väsyttää

Kello oli soimassa puoli kuudelta. Tai oikeastaan varttia yli viisi, herätyskelloni on edellä siltä varalta että minulla olisi ongelmia nousta aamuisin, saisin hujattua itseäni. En oikeastaan itsekään tiedä syytä eikä se tehoa, nousen ain kiltisti kellon soitua eikä minulla yleensä ole mitään ongelmia herätä.
Kun herää puoli kuudelta ja kouluun pitää mennä puoli yhdeksäksi jää aamulle aika tehdä töitä tehokkaasti.
Loppupäivänä pää ei sitten toimi yhtään ja vain haukottelee.

Mutta sainpa ainakin käytettyä aamulla tunnin siihen että yritin tulostaa yhtä koulupaperia, siinä onnistumatta.

Huomenna lintsaan, jos linsata voi kun opettaja tietää ja hyväksyy. Vähän huono omatunto siitä tulee, ensi viikollakin tulee yksi poissaolo päällekkäisen kurssin takia. Ensi viikolla tapahtuu kaikkea jännittävää. Selviää etten saa työpaikkaa (siltä nyt tuntuu) ja yrityshautomolla on tiedotustilaisuus. Pelkään että unohdan sen.

Huomenna aion nukkua pitkään, ainakin seitsemään.

Uusimmassa Kodin kuvalehdessä esiintyy klassinen ATM. Tosin ähnellä on ollut jotain tekemistä naisten kanssa mutta silmälasit ja tekninen koulutus ja koulukiusaus ja ohenevat hiukset löytyvät. Rohkea mies, minä en julkisesti kertoisi omasta suhteettomuudestani, varsinkin kun veli (trendikäs), äiti (fiksuja kommentteja paitsi siitä ettei ujoja naisia enää löydy) ja naispuolinen ystävä kommentoivat hänen sinkkuuttaan. Jutun jälkeen minua alkoi kyllä ihmetyttämään se, että miten pitäisi käyttäytyä hiljaisen miehen kanssa, joka ei pidä paljon puhuvista naisista. Olla hiljaa ja tuijottaa toista? Minulle keskusteleminen on yksi suurimmista nautinnoista, saan olla aivan tarpeeksi hiljaa kun olen yksin. Puhun paljon koska olen niin suuren osan ajastani yksin ja hiljaa. Koulussa tulee kyllä puhuttua niin paljon että kotona on ihanan hiljaista.

9 kommenttia:

Kasimira kirjoitti...

Luin sen saman KK:n jutun. Huomasitko, miten se kyseinen mies veljensä mukaan "etsii missimittaista naista" - siinä meni mun sympatiat.

Ja se vielä piti sanoa, että sulla on kiva blogi :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minäkin huomasin että muiden mielestä miehellä oli rima liian korkealla, tosin mies ei tuntunut pitävän veljeään kovin hyvin asioita perillä olevana. Vähän huonosti luin jutun yritän säästää lehteä huomiselle pitkälle bussimatkalle ja jos rupean lukemaan tarkemmin tulee se varmaan luettua muutenkin.

Ja kiitos :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ja täytyy tunnustaa ettei se jutun mies vaikuttanut mitenkään erityisen kiinnostavalta. Ei kyllä trendikäs veljensäkään. on jollain tavalla mielenkiintoista miten samasta perheestä voi tulla kaksi niin ulkonäkönsä perusteella erityyppistä ihmistä.
Toisaalta minun siskoni on laihempi ja kauniimpi ja aggressiivisempi ja ihmisten kanssa erilainen, kuitenkin monella tavalla samanlainen ja jotkut jopa väittävät meitä samannäköisiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen itse asiassa aika hiljainen mies.
Siksi olen aina päässyt paljon paremmin tutustumaan puheliaisiin naisiin. (Eivät
muuten ole olleet missimittaisia.) Nyttemmin
ei ole kyllä puheliaita naisia tullut vastaan eikä ehkä enää koskaan satukaan hollille.

zache_ kirjoitti...

Työkaverini kuvaili joskus isänsä ja sen veljen kommentointia... tyypit asuvat saarella jossain tuolla saaristossa. Aamulla heräävät, toinen sanoo että kaffe on valmista... tyypit safkaa aamiaisen, lukee lehdet jne. kumpikaan välttämättä ei sano mitään. Jossain vaiheessa jompikumpi ehdottaa vaikka että menevät kalastamaan. No kamat kasaan ja kalastamaan, siinä menee taas monta tuntia ilman että kumpikaan sanoo mitään, kunnes on taas aika lähteä takaisin.. kuulemma tyyppien päivässä sanomat sanat vois hyvin laskea niinä päivinä jolloin niiden ei tartte tehdä mitään joka oikeasti vaatis kommunikointia :)

Luulen, ettei paljoa vaatis että musta tulis samanlainen, etten puhuisi jollei minulla olisi oikeasti asiaa. Ja suurimpana osana ajasta mulla ei ole mitään sanottavaa ihmiskunnalle...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En minäkään puhu silloin kun minulla ei ole asiaa, minulla on vain sitä aika paljon. Jotenkin tuntuu että Suomessa edelleen ajatelaan että määrä ja laatu ovat vastakkaisia, jos puhuu paljon ei voi puhua mitään järkevää. Tai en minä tiedä puhunko minä järkeviä. Äitini on sanonut että minulle on helppo soittaa kun ei tarvitse itse keksiä keskustelun aiheita, siskoni kanssa pitää tehdä enemmän töitä. Väittää ettei hänelle tapahdu ikinä mitään.
Kyllä minä osaan olla hiljaakin,, voi olla että jos joskus elämässäni on koko ajan muita ihmisiä (siis perhe jonka kanssa asuu koko ajan) niin minulla ei olisi niin suurta tarvetta puhua.

zache_ kirjoitti...

no en usko, että sillä on sen puheiden järkevyyden kanssa tekemistä. Luulen että se on enemmänkin tapa elää ja ajatella. Itse koen etten ole vain oikeassa moodissa jutun jutun iskemiseen suurimpana osana ajasta ja sitten taas joskus (harvoin) on. Vielä kun tuohon lisää sen, että jos ei ole mitään syytä panostaa keskustelun pyörittämiseen niin eipä siinä hirveän kummosta keskustelua synny ja dialogi on just tuollaista kaurismäkeläistä (ja toinen osapuoli ahdistuu kiusallisista hiljaisista hetkistä).

Sitten vastaan tulee välillä sellasia ihmisiä joiden kanssa on tuhottoman helppo keskustella mielenkiintoisia vaikka ei olisikaan moodissa, niin pidän kyllä niistä ja nautin heidän seurastaan.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minusta tuntuu että olen suurimman osan ajasta tuossa "moodissa". Yritin muistella onko joskus pitänyt jotenkin erityisesti panostaa keskusteluun tai keksiä sanottavaa, ei tullut mieleen. Tuo tietysti pätee lähinnä tilanteisiin jossa tunnen itseni mukavaksi, en pelkää muita. Pystyn keskustelemaan helposti vasta tapaamieni ihmisten kanssa, en tiedä mistä keksin sanottavaa, se vain ilmestyy päähäni.
Puhelinkammoni on huvittavaa siinä mielessä etten pelkää itse puhumista, olen aika hyvä puhumaan puhelimessa. Pelottavaa on se kun odottaa toisen vastaavan.

On kyllä todennäköistä että vain kuvittelen olevani hyvä puhumaan. Mutta en ole saanut negatiivista palautetta puhumisesta muuta kuin silloin kun äitini haluaa lukea sanomalehteä ja minä kommentoida lukemaani. Ja välillä muistan että inhoan ääntäni ja etten ole vieläkään oppinut sanomaan ässää kunnolla ja kauheaa miten voin muut altistaa sille kärsimykselle että joutuvat kuuntelemaan minua.

Anonyymi kirjoitti...

Olet normaali. Omaa ääntänsä nauhalta tms. ei kuuntele sikakaan vinkumatta.

Blog Widget by LinkWithin