Minun on pitänyt kirjoittaa tästä viime viikosta lähtien kun kerran pyydettiin mutta ajatukseni tuntuvat hukkuneen jonnekin.
Minua on ihmetyttänyt pitemmän aikaa se miten miehet määrittävät itsensä kilteiksi, tuntuu että riittää jos ei hakkaa, ryyppää ylettömästi, petä ja valehtele mutta minusta nuo ovat vain vähimmäisvaatimuksia kunnolliselle ihmiselle, kiltteys vaatii vielä jotain muutakin, jopa kiltteys negatiivisena piirteenä. Tämä ei tietenkään koske kaikkia kilttejä miehiä ja blogeistakin tuntuu löytyvän oikeasta kiltteydestä (mitä se sitten onkaan), mutta tuntuu että aika usein tylsältä (tekstiensä perusteella) ja töykeältä vaikuttava mies väittää olevansa kiltti, ehkä selittääkseen miksi naiset eivät ole hänestä kiinnostuneita. Totta kai se johtuu siitä kiltteydestä eikä missään nimessä siitä ettei hän ei ole kiinnostunut naisista ihmisinä eikä sitä paitsi osaa kommunikoida millään tavalla. Naisten pitäisi vain toimia ajatustenlukijoina ja tajuta että mies on kiltti.
Ymmärrän kyllä että joillakin ihmisillä on tarvetta purkaa itseään netissä ja olla aggressiivisempia kuin oikeasti ovatkaan mutta ei kai oikeasti kiltti ihminen voi koko aikaa esiintyä ilkeästi netissä? Kiltteys vaatii vähän enemmän todisteita.
Minä en ehkä ole oikeasti kiltti ja kyllä minäkin olen välillä vihainen ja loukkaava (jostain syystä ne ihmiset joihin se on kohdistettu eivät yleensä tunnu tajuavan että heitä on nyt loukattu).
Jotenkin kuvittelisi että kiltti ihminen haluaa toisille hyvää. Katkeroitunut naisten vihaaja ei taatusti enää ole kiltti.
En tiedä voiko oikeasti kiltti ihminen päästä eroon kiltteydestään.
Miehillä kiltteys tuntuu olevan sitä ettei ole omaa tahtoa, että tekee kaiken mitä toinen haluaa mutta ei vaadi samaa. Ehkä joku nauttii sellaisesta suhteesta, minä en usko että nauttisin. Varsinkin kun tiedän omasta kokemuksesta miten valheellista kiltteys voi olla. Väittää haluavansa jotakin vaikkei haluaisikaan, ettei vain toinen loukkaantuisi. Ei vaikuta hyvältä pohjalta suhteelle.
Ehkä kiltteys on aika huono termi, siihen liittyy niin paljon negatiivista. Kunnollisuuskaan ei ole niin hyvä, minusta se tuntuu vähimmäisvaatimukselta, se ettei hakkaa, petä, jne. (noita termejä oli käsitelty jossain blogissa mutta olen valitettavasti unohtanut missä ja milloin) Hyvä mies, tai ihminen, kuulostaa aika suureelliselta mutta ehkä kertoo jotain ongelmasta. Ehkä siihen liittyvät perinteiset sukupuolimallitkin. Nainen on kiltti ja hyvä, hän ei harrasta seksiä (muuta kuin aviomiehensä kanssa ja silloinkin vähän haluttomasti), ei ryyppää ei kiroile eikä ainakaan tupakoi. Nainen on hyvä ja siveellinen. Mies saakin sitten remuta ja räyhätä, se tekee hänet miehekkäämmäksi. Ehkä tuosta on kyse siveellisten miesten ja remuavien naisten kohtaamisessa ja siinä ettei miehestä olla kiinnostuneita koska hän on "liian hyvä". Nainen on edelleen roolimallien vanki ja hyvän miehen rinnalla kokee olevansa huono, naisen pitäisi olla miestä siveellisempi.
Tai en minä tiedä. Minusta hyvyys on ihaltava ominaisuus kenessä tahansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
13 kommenttia:
Onhan sekin tietysti totta, ei voi oikein olla naistenhakkaaja ilman naista (ellei aivan tuntemattomia mätki). Toisaalta hakkaajia ja heidän naisiaan on kuitenkin ehkä aika pieni osa kaikista ihmisistä. Ja ehkä naiset ovat noiden miesten kanssa suhteeseen päätyneet muista syistä, ei kai kukaan halua tulla hakatuksi.
Haa, nyt on aivan pakko kysäistä hieman epäolennaista kohtaa:
Mitä tarkoittaa, jos (mies) on tekstiensä perusteella tylsä? Töykeys on selvää jopa minulle, mutta olen usein miettinyt sitä, mikä tekee ihmisestä tylsän.
Luulen, että tuo 'kiltteys' omaksutaan omaksi luonteenpiirteeksi, kun usein todella näyttää siltä, että hakkaajat, pettäjät ja juopot ovat suosittuja poikaystäväehdokkaita - tosin tuo on hyvinkin todennäköisesti paljolti illuusiota, mikä syntyy kun lukee jotain Suomi24:ää, eikä välttämättä huomaa terveitä suhteita, koska niistä ei puhuta.
Ja, vaikka joku vaikuttaisikin oikeasti naisvihaajalta, niin kannattanee muistaa, etteivät kaikki esittele Internetissä, ainakaan yhdellä ja samalla nimimerkillä, koko persoonallisuutensa kirjoa, vaan jotkut blogit ovat saattaneet ehkä keskittyä tiettyihin aiheisiin, joista joku sitten päättelee, että onpas tuo naisvihainen ja katkera (usein muuten varsin heppoisin perustein, kuten olen saanut joskus kokea).
Kukaan ei halua tulla hakatuksi, mutta voi ehkä miettiä, että onko niissä hakkaajiksi osoittautuvissa miehissä jotain, joka naisiin (niin niin, ei kaikkiin) vetoaa. Fyysinen voima ja tahto käyttää sitä voitaisiin tulkita vaikka siten, että mies on valmis puolustamaan naista (muita) roistoja vastaan, ja se luonee sitä paljon kaivattua turvallisuudentunnetta?
Itsekin jäin miettimään tuota tylsä-juttua. Eli mikä tekee miehestä tylsän? ATM/YTM-vannoutujat alkaisivat varmaan hihkumaan, että mies joka ei ryyppää, petä tai hakkaa naistaan on tylsä. Ehei, tuota en itse allekirjoita.
Ehkä täytyykin miettiä tylsän ihmisen vastakohtaa - jännittävä mies. Mies, joka menee eikä meinaa. Ei ole kotihiiri. Järjestää kaikkia yllätyksiä.
Boredom kirjoitti muuten hyvin tuosta parisuhdeilluusiosta.
Käsittääkseni (siis median antaman kuvan perusteella) ne hakkaajiksi osoittautuvat miehet eivät välttämättä muuten ole mitenkään väkivaltaisia, kyse ei ole mistään miehisen voiman ihailusta. Enemmän olen lukenut tapauksista joissa mies on ensin todella ihana, huomioi, tuo kukkia, vakuuttaa rakastavansa kuolemaan asti. Ja haluaa viettää kaiken aikansa naisen kanssa, rakastuneet ihmisethän haluavat. Sitten mies alkaa vaikuttaa mustasukkaiselta ja omistavalta, mutta sekin johtuu vain siitä että mies on niin rakastunut. Ja sitten nainen ehkä tekee jotain tyhmää, miehen mielestä ja nyrkki heiluu. Tai jotain tuonne päin. Voi olla että olen mediasalaliiton uhri mutta luulen että naiset jotka hakeutuvat kaikkia kohtaan väkivaltaisten miesten seuraan ovat poikkeuksia ja ehkä itsekin jotenkin häiriintyneitä.
Olen ennenkin tästä kirjoittanut mutta tylsä ja jännittävä eivät välttämättä liity siihen mitä tekee, jännittäväksi ei tee ennalta-arvaamattomuus tai vuorikiipeily tai ryyppääminen eikä tylsäksi tee jos ei niitä tee. Enemmän (minulle) on kyse keskustelutaidosta, siitä osaako kertoa itsestään kiinnostavasti. Esim. noissa deittijutuissa tylsä ilmoitus/vastaus on tyyliä "olen mies, x vuotta vanha, lempivärini on sininen ja pidän tietokoneista". Kai minä kaipaan jonkinlaista persoonallisuutta, ja toistetaan vielä kerran, EI tarkoita ryyppäämistä (viinajutut vasta tylsiä ovatkin) tai öyhöttämistä tai muuta. Ei voi sanoa että kaikki nörtit olisivat tylsiä, jotkut varmasti ovat mutta kiinnostaviakin mahtuu joukkoon. Kyse on myös vähän asioista joita ei voi mitata, minun mielestäni kiinnostavat ihmiset saattavat olla todella tylsiä joidenkin muiden mielestä.
Välillä tuntuu että puhun seinille kun samoja asioita saa toistaa jatkuvasti.
Nörttiys ei tee tylsäksi.
Yksi ainoa mielenkiinnon kohde kyllä usein tekee.
Fanatismi on myös tylsää.
"Välillä tuntuu että puhun seinille kun samoja asioita saa toistaa jatkuvasti."
Tervetuloa kerhoon :) Mutta tosiaan, aloinkin muistelemaan heti Login and Publish-nappulaa painettuani, että tästähän onkin ollut jo joskus puhetta, joten pahoittelen nörttimäisen epämiehekkäästi erhettäni.
(ellei olisi kiire, niin jatkaisin tätä kommenttia varmaankin vielä itse aiheesta)
Mielestäni "kiltti" on alistava adjektiivi. Tämä selviää itsestäänselvänä, jos mietitään miten sitä käytetään. Esimerkiksi "Ole kiltti poika/tyttö ja syö ruokasi.", "Ole kiltti ja ole hiljaa.", "{Tee jotain puolestani.} Ole kiltti!", "Kiltit lapset eivät kaiva nenäänsä." ja niin edelleen.
Olen kuullut tieteellisen termin, joka tarkoittaa positiivisen palautteen avulla alistamista. Kuka siis haluaisi itselleen kiltin miehen/naisen? Haluavatko he alistaa tätä vai olla alistettuja kiltteyden nimeen?
Minä pidän enemmän termistä huomaavainen. Pidän itseäni huomaavaisena ihmisenä, kun hieron rakkaani hartioita, jalkoja tai selkää pitkän päivän jälkeen. Toisaalta pidän toisen ihmisen koskettamisesta ja onneksi hieromisen avulla molemmat osapuolet tulevat onnellisiksi. Muita huomaavaisuuden osoituksia löytyy asunnon siivoamisesta, vaikka vain raivaa keittiön tai pesee pyykkiä ehkä joskus ostaa kukkia maljakkoon. Siis tavallista, arkista toimintaa.
Mitä taas tulee tylsyyteen, niin olen näkymättömän tytön kanssa samoilla linjoilla. Kyky ilmaista itseään tekee kommunikoinnista mielenkiintoisen. En näe itseäni tarinankertojana, mutta minulla on pari ystävää, jotka osaavat kertoa kauppareissun jännittävänä seikkailuna. Tarinanakertojat ovat myös yleensä kiinnostuneita ympärillään tapahtuvista asioita. Tämä tylsyydestä. :-)
Huomaavaisuus on hyvä termi, paljon parempi kuin kunnollisuus jjosta tule minulle mieleen jotenkin lainkuuliainen, sellainen joka toimii sääntöjen mukaan koska niin kuuluu tehdä, ei omasta halustaan.
Onneksi elän hyvässä parisuhteessa, jossa kummatkin osapuolet on henkiseltä tasoltaan aikuikuisia. Ei tarvitse analysoida internetissä adjektiivejä kun kaikki toimii täällä ihmisten maailmassa.
Onnea sinulle. Joillakin meillä ei vain ole parempaakaan tekemistä. Tai onnellisen parisuhteen mahdollisuutta.
Aikuismaista onkin tulla arvostelemaan muiden tekemisiä ja analysointia ja retostelemaan omalla parisuhteella :) Onneksi me olemme henkiseltä tasoltamme aikuisia, eikä meidän tarvitse tehdä sitä, vai?
Olet oikeassa sen suhteen millaisia naistenhakkaajat ovat, ei aluksi väkivaltaisia tms. Ilmeisesti monilla on vieläkin sellainen käsitys, että he ovat jotain alempaa sosiaaliluokkaa, vaikka naistenhakkaajaa ei erota päältä ja sellaisia löytyy niin lähiön työttömistä kuin niistä älyttömästi tienaavista "päällisin puolin elämä täydellistä"-johtajista.
Valkoturkilla oli kyllä loistava sana annettavanaan: Huomaavaisuus. Kun tuota lähti pohtimaan, niin aika moni asia entistä suhdetta pohtiessa loksahti paikoilleen - kummankin osalta. Jos huomio vain itsensä ja oman rakkautensa (ei rakkauden kohteen, vaan ajatuksensa rakkaudesta) niin suhde ei toimi.
Ehkä "kiltit" miehet (oikea termi olisi varmaan passiivinen), vain tyytyvät suhteeseensa ja ajattelevat kaiken olevan hyvin niin kauan kun itse jaksaa rakastaa. Mutta mitä sillä yksipuolisella rakastamisella tekee? Ei se saa toista rakastamaan, koska toisenkin rakkaus on saatava syttymään taikka on pystyttävä ylläpitämään olemassa olevaa rakkautta. Idioottimaisinta on ajatella suhteessa, että "älä korjaa sitä mikä ei ole rikki". Passiivinen osapuoli jää helposti yksin ihmettelemään, että mikä meni vikaan vaikka mitään näkyvää ongelmaa ei ollut.
Fanta
Lähetä kommentti