Tuntuu vähän nololta kirjoittaa tälläistä.
Olin tänään rohkea ja kouluasuni oli hame ja siniraidalliset sukkahousut. Minusta tuntuu että miehet kiinnittivät minuun huomiota mutta se saattoi tietysti olla myös sukkahousujen aiheuttamaa järkytystä.
Mistä muuten huomaa, jos miehet katsovat minua? Onko se taas yksi asia jonka vain tietää? (ja kukaan ei ole minua huomannut) Entä jos he katsovat vain minun suuntaani?
Ja ei sillä tietenkään ole mitään väliä.
Joskus haluan olla näkymätön, en pidä siitä että minua tuijotetaan.
Ruokalassa oli hyvä ihmissuhdekeskustelu, joku muukin oli samanlaisesta perheestä kuin minä. Puhuimme puhumattomuudesta ja kylmyydestä ja lapsista ja avioerosta.
Koulun jälkeen kävin kaupungilla, ostamassa naisellisia juttuja. Toiset raidalliset sukkahousut, kaulaliinalankaa, neulepuseron. Ja rintaliivit. Ärsyttää kun olen paisunut (tai rintani ovat paisuneet, rinnanympärys on pysynyt suunnilleen samana kymmenen vuotta) sellaisiin mittoihin että on pakko käydä erikoisliikkeissä.
Nyt pitäisi vielä maalata yksi kuva huomista animaatiopalaveria varten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Minusta taas usein tuntuu, että miesten/naisten tuijotus tapahtuu omassa pääkopassa. Tai jokin kumma siinä on, kun huonoina aikoina koen itseni näkymättömäksi, kun taas ollessani iloinen, toiveikas ja pirteä naiset tuntuvat katsovan minua himoitsevine silmineen.
Ymmärsinkö oikein, tapasit ruokalassa vain jonkun tuntemattoman ja puhuitte avioerosta, kylmyydestä ja muista henkilökohtaisista asioista? Aika rohkeaa. Minä en ole ikinä ruokalassa puhunut kenenkään tuntemattoman kanssa (paitsi korkeintaan "joo mä oonkin tästä justiin lähdössä, et täs on vapaata").
En sentään, en minä tuntemattomille puhu. Tai oikeastaan on pari kertaa käynyt niin että olen vasta taapammalleni ihmiselle kertonut kaikenlaista, varsinkin Hollannissa, mutta aloite on tullut muilta.
Ei, kyseessä oli koulututtu, johon olen välillä suhtautunut ristiriitaisesta. Suoraan sanottuna kadehdin joissain asioissa, vähän.
Lähetä kommentti