Olen ollut tänään ärtynyt ja kärsimätön ja helposti suuttuva, onneksi se on vain väliaikaista ja olen sen ehkä saanut peitettyä (ellen sitten aina ole sellainen).

Kävin pankissa hakemassa viimeiset rahani ja taidetarvikeliikkeessä vaihtamassa viridianin preussin siniseen (joka on ehkä eniten käyttämäni väri) ja hakemassa 20 tussia ja 30 lyijykynää. Siellä myyjä tunnistaa jo minut. Liikkeen ulkopuolella oli autossa ainakin neljä koiraa.

Kävin Stockmannilla ostamassa tilikortilla ruokaa, käteinen säästyy. Syön sitten sunnuntaina ranskalaisesti maustettua kuskusia (joka väittää olevansa polentaa suomeksi) ja raejuustoa. Hollannissa söin kuskusia usein, vihreiden papujen ja fetan ja tomaatin kanssa. Ja pinaatin ja goudan.

Hollanti on ollut läsnä tänään muutenkin. Pankissa kaipasin hollantilaista pankkiani, jättimäistä ABN-Amroa. Heillä kaikki sujui aina hyvin ja tyylikkäästi ja työntekijät puhuivat erinomaista englantia (kaikki muut paitsi nosto-otto-täti joka sijaitsi perimmäisessä nurkassa). Muuten pankkitouhut olivat siellä hieman outoja mutta ABN-Amrossa oli aina ilo käydä, he vähän joustivat säännöissäänkin antaessaan minulle pankkitilin.

Tapasin myös kohtalotoverin, rinnakkaisesti vaihto-opiskelleen koulututun. Olimme samassa kaupungissa yhtä aikaa, tunsimme toisemme entuudestaan mutta tapasimme vain kaksi kertaa puolen vuoden aikana. Toista tuttuani en tavannut kertaakaan. Oli vain jotenkin niin paljon tekemistä ja heillä elämääkin. Eipä heitä koulullakaan usein näe, opiskelevat eri suuntaa.

Hollantilaisessa kaupungissani on 19 astetta lämmintä.
Se oli mukavan tylsä ja ruma kaupunki, harva siitä on kuullutkaan. Ei tarvinnut tapella turistien kanssa tilasta. Yleensä suomalaiset vaihtarit päätyvät Hollannissa pohjoiseen, Randstadiin tai jonnekin itään. Oli hauskaa asua oudossa etelässä.

Nyt pitää jatkaa siivousta.