Miesseurassa

Oulun blogimiitti onnistui yli odotusten (tai ainakin yli minun odotusteni). Paikalla olivat Lord Boredom, Myrskymurmeli ja vieraileva tähtenä etelästä Aika ja minä (pahoittelut nimien epäloogisuudesta, väsyneenä en jaksa miettiä miten ihmisiä pitäisi kutsua). Paikka muuttui Milousta Bisketiksi, onneksi (jälkikäteen sain selville, että Miloussa olisi soittanut tänä iltana yksi koulututtu, hassua). Siellä oli hiljaisempaa ja savuttomampaa ja miellyttävämpää, kun se on kahvila eikä baari. Hauskaa oli. Puhuimme ainakin homofobiasta, blogeista ja kai matematiikastakin ja muustakin. Erään bloginpitäjän terveiset tekivät minut hyvin iloiseksi. Join vihreää teetä (nyt alkaa tuntua siltä että saatan olla liian väsynyt kirjoittamaan).

Vielä viisitoista minuuttia ennen miittiä harkitsin poisjäämistä, ajattelin että olin liian väsynyt sosiaalisuuteen ja ei siellä kuitenkaan olisi hauskaa, vain vaivautunutta hiljaisuutta. Onneksi olin väärässä, olin iloinen että uskalsin. Huomasin myös että olen oikeasti muuttunut, pari vuotta sitten ajatus illasta seurueessa, jossa muut ovat miespuolisia tuntui aivan mahdottomalta. Nyt se ei edes pelottanut.

Miitti loppuikin hyvään aikaan, minulla alkoi olla vaikeuksia pysyä hereillä (heräsin aammulla viiden jälkeen vähän huonosti nukutun yön jälkeen). Kävelin kotiin vesisateesta välittämättä. Kenkäni välittivät, kastuivat litimäriksi. Menomatkalla onnistuin kävelemään päin jotain metallijuttua, nyt jalassa on mukava ruhje ja se oli todella kipeäkin. Mikä lie ollut.
Pitäsi varmaan mennä nukkumaan.