Minä kertauksena

Näkymätön tyttö oli arvosteltu uudessa viihde/uutisblogissa Pommissa (graafikko minussa kavahtaa tuota tekstisekamelskaa enkä onnistunut saamaan selville voiko yksittäiseen viestiin linkata suoraan. Sieltä se jostain löytyy). Arvostelu oli muuten positiivinen mutta siinä puututtiin asiaan, joka minua ärsytti kun aloin blogeja lukemaan alkuvuodesta, teksti on kirjoitettu kavereille, sellaisille jotka ovat käyneet blogimiiteissä. Miiteissä käyminen tosin ei auta minuun tutustumisessani, tuo arvostelu on kirjoitettu ennen ensimmäistä blogimiittiäni. On kuitenkin aivan mahdollista, ja jopa todennäköistä, että ihmisiin tutustuessani olen alkanut kirjoittamaan heille, tai en aina jaksa muistaa, että pitäisi kirjoittaa niin että tuntematonkin tajuaa. Minulla ei ollut tarkoitusta tutustua ihmisiin tai tulla osaksi yhteisöä mutta niin kävi ihan vahingossa. Lukijatkin ilmestyivät jostakin, siitä olen tietysti kiitollinen mutta myös hämmentynyt. Uusi luetuimmat-lista huvittaa.

Johdannosta tuli vähän pitkä mutta mahdollisia uusia lukijoita silmälläpitäen, tälläinen minä olen:
25-vuotias, 166 cm pikä ja vähän liian painava. Hiukseni ovat ruskeat ja tällä hetkellä lyhyemmät kuin pitkään aikaan (pitkät hiukset ovat vasta vyötärömittaisina). Silmäni ovat määrittelemättömän väriset, joten kutsun niitä vihreiksi. Jos tuo nyt kiinnostaa ketään.
Asun Oulussa, olen kotoisin Jyväskylästä, missä äitini vieläkin asuu. Isäni asuu Turussa uuden vaimonsa kanssa. Minulla on yksi sisko, hänellä mies ja kissa. Sisko on taiteellinen ja kissa kaljuhko. Uusperheen kautta minulla siskopuoli ja hänen perheensä Ruotsissa. Tulen toimeen kaikkien kanssa ja puhun usein äitini kanssa puhelimessa. Minulla on jäljellä yksi isovanhempipari, alkavat olla vanhoja. Lapsuudessani asuin asuinyhteisökokeilussa ja minusta tuli vähän outo.
En omista televisiota, en juo kahvia, en tupakoi eikä alkoholi juuri kiinnosta (paitsi leivonnaisissa). Minulla ei ole myöskään mikroaaltouunia, ajokorttia tai uskontoa. Mihinkään puutteeseen ei ole mitään suurempaan vakaumusta. Paitsi uskontoon. Ja muihinkin. Katson kyllä televisiota vanhempien luona.
En ole koskaan seurustellut.
Nuorempana olin ujo ja alemmuudentuntoinen. Nykyään olen rohkeampi ja alkanut pitää itsestäni.
Opiskelen kuvallista viestintää ja mietin miten kestän työhön liittyvän stressin. Jos töitä edes löydän.
Välillä ahdistun pahasti.
Viihdyn yksin ja minulla on harvoin tylsää.
Luen aika paljon ja aika viihdepainotteisesti. Yritän olla ahdistumatta sivistymättömyydestäni.
Opiskelin keväällä ulkomailla. Kasvoin ihmisenä.
Minulla on nykyään ystäviä, ja suorastaan elämä.
En erityisesti pidä liikunnasta mutta vesijumppa on hauskaa.
Olen taiteellisesti lahjakas (ja opettelen välttämään itseni vähättelyä).
Minut tekee onnelliseksi se että pakastin on täynnä marjoja ja ne harvinaiset hetket jolloin olen tasapainossa ympäristöni kanssa. Oikeastaan olen onnellinen aika usein, silloin kun en ole ahdistunut tai stressaantunut tai molempia.
Minusta on hauskaa tavata nettituttuja mutta vain porukoissa.
Olen kiltti.