Olen vapautunut pahimmasta stressistä (ja toivottavasti myös sydämeni pari viikkoa jatkunut epämääräinen käytös on myös loppunut pysyvästi).
Eilen terveydenhoitaja sanoi että minun pitää varata aikaa jota ei käytetä mihinkään hyödylliseen vaan laiskotteluun ja elämästä nauttimiseen. Tiesin sen itsekin mutta on helpompi toimia kun joku käskee. Yritän pitää ensi viikonlopun ilman tarkempaa ohjelmaa tai jännityksen aiheita, voisin suursiivota ja käydä hautausmaalla ihastelemassa valoa.
Koulutyötkään eivät tunnu niin pahoilta, saan lisäaikaa töiden tekemiseen.

Sain neulottua loppuun kaulaliinan joka on outo mutta lämmin.
Koulussa oli ruokana riisipuuroa ja kiisseliä.
Ulkona on ihana harmaa ja sumuinen sää.
Eikä minun tarvitse olla huolestunut siitä että verenpaineeni olisi noussut (e-pillerit eivät oikein sovi kaltaiselleni luulotautiselle, avaavat aivan uusia tautimahdollisuuksia), se oli ihanteellinen.