Tästä päivästä muodostui lopulta yllättävän mukava ja pääsin eroon aamun sekopäisyydestäni (ilmeisesti kaikki ne ahdistuksen tunteet, joiden tuntemiseen ei ole ollut viimeaikoina aikaa, päättivät tulla kylään yhtä aikaa. Verenpunainen auringonnousu ei yhtään parantanut olotilaa).

Aamulla kävelin kaupunkiin ja paikallistin ystäväni erääseen eläinliikkeeseen. Muutamien kauppojen jälkeen hajaannuimme, yksi jatkoi ostoksia ja kaksi jatkoi matkaa. Päädyimme mielenkiintoiseen pelitapahtumaan, minulle kyse on uuteen kulttuuriin tutustumisesta, oppaana onneksi ihminen, joka tuntuu paikalliset tavat. Pelipaikan ovella tapasimme erään espanjalaisen, ihmisen joka otti minuun yhteyttä ennen muuttoaan Ouluun ja kysyi tuleeko lumi tosiaan syyskuun lopulla. Minun on itänyt tavata hänet pari kuukautta, mutta en ole ehtinyt. En ollut tiennytkään että hän oli roolipelaaja, hänen kutsumisensa mukaan oli hyvä idea, ei ehtinyt kauheasti jännittämään tapaamistakaan. Pelasimme outojen ihmisten (tai siis tuntemattomien) kanssa ensin Giljotiiniä, Carcassonnea ja lopulta Munchkinia, se peli kesti nelisen tuntia (vain, ensimmäisen kerran pelatessani meni noin seisemän tuntia ja olin kotona kahdelta yöllä). Englannin puhuminen muuttui niin automaattiseksi, että välillä oli vaikeaa vaihtaa suomeen (kun yritän päästä eroon turhasta vaatimattomuudesta niin sanon että puhun suhteellisen hyvää englantia). Kaikki pelit olivat hauskoja, tosin pärjäsin liian hyvin Munchkinissa ja loppupeli meni siihen, että muut yrittivät koko ajan sabotoida. Voitin kuitenkin, tai minulla oli eniten pisteitä pelin lopussa. Carcassonnea olen vähän harkinnut itselleni joululahjaksi, se voisi olla hauska peli perheenjäsenten kanssa.
Hauskaa oli.
Illalla yllätin itseni ostamalla grilliruokaa ehkä ensimmäisen kerran ikinä (huomasin ettei lounaaksi riitä voileipäkeksit ja Da Capon paloilla maustettu brownies).
Huomenna saatan mennä sinne vielä, mieleni tekisi kokeilla oikeaa roolipelaamista. Teinivuosina se jäi yhteen yritykseen todella monimutkaisessa pelissä. Yksi päivä meni hahmojen luomiseen ja sitten kyllästyimme. Kaikki lähipiirin pojat roolipelasivat eivätkä he olleet innokkaita lainaamaan pelejään tytöille.

Melkein parasta päivässä oli yliopiston roolipelikerhon jäsenten ystävällisyys ja rento pelitunnelma aivan tuntemattomien ihmisten kesken. Pystyi unohtamaan itsensä aika täysin.