15.12.2005

Hyvää uskonnonvapautta

Joulujuhlien seimikuvaelmat ovat uskonnonharjoitukselle välttämättömiä, sanoo Päivi Räsänen radiossa. Maahanmuuttajienkin on hyvä tutustua suomalaiseen kulttuuriin. Ehkä uskonnottomille Suomessa syntyneille ja kasvaneille lapsillekin se on tarpeellista, voi olla etteivät he muuten kuulisi Jeesuksesta.

Minä en edes tiennyt että Suomessa harrastetaan seimikuvaelmia, se kuulostaa jotenkin niin katolilaiselta. Omalla ala-asteellani oli tonttujuttuja ja musiikkia (joka tuskin oli hengellistä). Yhtenä vuonna minä ja muut pitkät tytöt (ala-asteella olin vielä pitkä, sitten lopetin kasvamisen) esitimme noitatanssin mustissa kaavuissa, se oli opettajamme idea. Mitään erityisen kristillistä en muista, en ole edes varma lauloimmeko Enkeli taivaan. Ja tuo oli 80-luvulla.
Räsesen mukaan sellaisenkin koulun, jossa puolet oppilaista ei ole kristittyjä pitäisi harrastaa uskonnollisia menoja joulu- ja kevätjuhlissa.
Ilmeisesti uusi uskonnonvapauslaki määrittelee ettei seimikuvaelma tai virsien laulaminen koulussa ole uskonnon harjoitusta. Jos se pitää paikkansa olen iloinen etten ole enää koulussa.
Joidenkin juhlien aikaan meillä piti olla muuta, uskonnotonta tekemistä. Yhden kerran muistan, erään uskonnottoman oppilaan isä kävi puhumassa kotimaastaan (tai jostain muusta). Muuten meidän annettiin ymmärtää ettei ole ketään joka voisi valvoa meitä palvontamenojen aikana ja saimme vapautuksen. Tai sitten annettiin ymmärtää että olemme kiusankappaleita ja on parempi tulla palvomaan muiden kanssa.
Uskonnonopettaja kutsui kaveriani saatananpalvojaksi siihen saakka kun hän järjesti vaatekeräyksen jonkun sota-alueen hyväksi (en muista tarkoitusta mutta muista ne vaatemäärät).
ET:n opettaja vaihtui joka vuosi oli yleensä epäpätevä. Pahin oli rehtorimme joka kuvitteli opettavansa psykologiaa ja jotain muuta. Kokeessa oli tärkeää osata Suomen aborttilainsäädäntö (siskoni piti seitsemännellä luokalla osata joku mielisairaiden luokitusjärjestelmä). Hänkin oli huolestunut saatananpalvojista ja siitä miten he heittivät tomaatteja paikkakunnan ärsyttävimmän kristityn ikkunoihin (luulen kyllä että asialla olivat pihan lapset jotka halusivat ärsyttää).
Jostain hän ei ollut huolestunut siitä että puolet hänen oppilaistaan oli uusnatseja.

Ja meillä sentään oli mahdollista olla pois uskonnonopetuksesta. Lukiokaverini maaseudulta joutui mukaan palvontamenoihin uskonnottomanakin. Olen kuullut opettajasta, joka sanoi ala-asteelaisen joutuvan helvettiin, iltalukiossa järjestetyistä yläasteen ET:n tunneista...

Jotenkin se että saavatko kristityt lapset seimikuvaelmansa tuntuu vähäpätöiseltä kaiken muun rinnalla. Menkööt pyhäkouluun.

15 kommenttia:

zache_ kirjoitti...

Mjooh, kyllä mä olen joutunut osallistumaan seimikuvaelmiin sekä päiväkodissa, että ala-asteella. Muistaakseni ollaan virsiäkin laulettu Toisaalta ylä-asteen biologian/maantiedon ope uskoi julkisesti ufoihin, mutta hän ei tainnut kertoa mielipiteitään opetuksen yhteydessä. Lukion filosofian/psykologian/uskonnon uskonnon ope oli selkeä uskis vaikka oli ihan pätevä ja mielenkiintoinen opettaja niin ilta-lukion vastaavassa duunissa ollut ei uskis opettaja kyllä opetti uskonnoista paljon laajemmalla näkökulmalla.

(kävin nuo iltalukion uskonnonkurssit koska tuo opettaja opetti mielenkiintoisia juttuja)

ruska kirjoitti...

Minäkin olen ala-asteella osallistunut kuvaelmiin ja opetellut virsiä, vaikka uskonnoton olinkin. Ei se tosin kauheasti haitannut, koska en oikein tajunnut, mistä on kyse, ja sain olla kuvaelmassa enkeli. kimallenauhaa hiuksissa ja kynttilä kädessä, valkoisiin puettuna - ihanaa!

Yläasteella vasta aloin ärtyä pakollisista jumalanpalveluksista (en muista miten niiden pakollisuus perusteltiin), ja siitä, että ET:n tunnit sijoitettiin lukujärkestyksessä muiden tuntien päälle.

MariaKristiina kirjoitti...

Tuo uskonnottomien joutuminen ns. tavallisille uskontotunneille on ilmeisesti uudessa laissa jo korjattu: "Jatkossa oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas osallistuu enemmistön uskonnonopetukseen vain, jos hän ilmoittautuu siihen erikseen."

Mutta joulujuhlien yms. uskonnolissävyiset piirteet ovat tosiaan säilymässä: "Lakiuudistuksella ei puututa kouluperinteisiin. Eduskunnan linjausten mukaan esimerkiksi perinteisten virsien laulaminen koulujen kevät- ja joulujuhlissa ei ole uskonnon harjoittamista uskonnonvapauslain tarkoittamassa merkityksessä. Juhlilla katsotaan olevan kulttuuria säilyttävä ja välittävä merkitys; siten kaikki oppilaat voivat osallistua niihin uskontokunnasta riippumatta."

Lähde: http://www.evl.fi/avain/uskonnonvapaus/uskonnonopetus.html

Itse olen sitä mieltä, että kristinuskon vaikutus näkyy suomalaisessa kulttuurissa vielä pitkään, vaikka uskonnottomuus tai yleinen maallistuminen yleistyykin - onhan kristinuskoa edeltäneestä luonnonuskostakin jäänyt jälkensä. Suomalaista kulttuuria on hankala ymmärtää tietämättä Ukko Ylijumalaa ja Tapiota yms. Samoin suomalaista kirjallisuutta opiskellut tuttavani kertoi, että heitä oli kehoitettu perehtymään Raamattuun - ei uskonnollisista syistä vaan siksi, että kirjallisuudessa vilisee viittauksia siihen eikä niitä pysty ymmärtämään tuntematta Raamattua.

Pyrkimys häivyttää kristinuskon jäljet kulttuurista siksi, ettei itse usko siihen, olisi mielestä yhtä typerää kuin joidenkin kristittyjen pyrkimys hävittää edeltävän pakanalliseksi kokemansa uskonnon kulttuuri (mm. Kalevalaiset runot on kerätty lähinnä Karjalasta siksi, että siellä ne säilyivät ortodoksien suvaitsevaisemman suhtautumisen vuoksi toisin kuin Länsi-Suomessa). Eikä uskonnottomilla tai ateisteilla ole edes sitä entisajan kristittyjen tekosyytä, että he uskoisivat "pakanallisuuksien" johtavan kadotukseen.

Timo kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Timo kirjoitti...

Mariakristiina puhuu asiaa.

Kristinusko on nyky-Suomessa varsin pehmeää ja nostalgista: Jos hautakivien kaataminen nähdään puolin ja toisin kaikkein saatanallisimmaksi tavaksi hyökätä uskontoa vastaan (ajattelin kirjoittaa blogissani tästä TV1:n vaalitentissäkin esiin tulleesta aiheesta, mutta pelkään että jutusta tulisi jotenkin hallitsemattomalla tavalla raflaava), nin eikö se merkitse sitä, etteivät kristityt enää välitä juuri muista kuin kuolleistaan ja kulttuurinsa sinänsä yleisinhimillisistä jäljistä?

"Anna kuolleiden haudata kuolleensa", kerrotaan Jeesuksen lohkaisseen.

Hurina kirjoitti...

Luulen, että uskonnonopetus on menossa kouluissa koko ajan yhä enemmän tieteellisempään suuntaan ts. yliopistoteologiaa muistuttavaksi. Nykyiset uskonnon oppikirjat sekä yläasteella että lukiossa käsittelevät esim. erilaisia Raamatun tulkintatapoja, tekstien syntyä, historiallista taustaa jne. Itse uskomuksiin ei oteta välttämättä suoraan kantaa. Toisin sanoen opetus muistuttaa kulttuurihistoriaa. Koska uskonnon ja kristinuskon vaikutus länsimaiseen kulttuuriin on niin suuri, pidän ihan perusteltuna sen opettamista myös kouluissa, mutta nimenomaan ei uskontoa tuputtavassa muodossa.

Sen sijaan minua ihmetyttää esim. se, että nykyiset lukion pakolliset uskonnon kurssit eivät sisällä maailmanuskontojen kurssia, joka on vapaaehtoinen. Itse kyllä pitäisin sitä tärkeämpänä kuin kolmea jollain tapa kristinuskoon liittyvää kurssia.

Mielenkiintoinen pointti tähän uskontoasiaan on sekin, että uskonnon opettajien ei ole enää viimeiseen kahteen vuoteen tarvinnut kuulua kirkkoon. Silti kouluissa elää hyvin vahvana käsitys, jonka mukaan uskonnon opettajan täytyy olla uskonnollinen henkilö ja huolehtia automaattisesti mm. koulun jumalanpalvelusten järjestämisestä. Mitähän siitä seuraisi jos uskonnonopettaja rohkenisi kyseenalaistaa tämän itselleen automaattisesti lankeavan roolin? Roolikriisi?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minun ihannemaailmassani uskonnolla on kulttuurihistoriallinen rooli (onko uskonnonopetus edelleen kuitenkin tunnustuksellista?), se herättäisi yhtä paljon intohimoja kuin vaikka antiikin mytologia. Uskontoja ei olisi kielletty, ihmiset eivät vain enää tarvitsisi palvontamenoja.

Olen samaa mieltä siitä että kristinuskolla on ollut niin suuri merkitys Suomessa ja Euroopassa että sitä on hyvä tuntea. Toisaalta sitä oppii nykyään automaattisesti, minäkin tiedän kaikenlaista vaikken ole koskaan ollut uskontotunnilla ja Raamatussa pääsin vain kohtaan, jossa puhuttiin viittojen tupsuista, se oli jossain Vanhan testamentin alussa. Raamattuun pitäisi tutustua yleissivityksenkin kannalta mutta sillä listalla on niin paljon kirjoja etten jaksa enää stressata niistä. Nautin tiernapojista ja keskiaikaisten kirkkojen arkkitehtuurista (Hollannissa oli hauskaa), ja vaikka mielestäni uskontoa ei tarvitse hyvää elämään niin pystyn suvaitsemaan sitä, varsinkin jos se auttaa ihmisiä olemaan toisilleen hyviä.
Ja onhan minullakin oma uskontoni, muutama riitti joiden noudattaminen tuntuu tärkeältä.

Hurina kirjoitti...

Uuden uskonnonvapauslain myötä tunnustuksellisesta uskonnon opetuksesta on siirrytty "oman uskonnon opetukseen". Se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, riippunee edelleen varmaankin aika paljon uskonnonopettajan omasta vakaumuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan kuinka edellisen kuoroni johtaja riemuitsi suureen ääneen (itse asiassa yo-juhlaan kuuluvassa juonnossa), että vaikka kuinka säädetään typeriä lakeja niin vielä eivät voi estää meitä laulamasta suvivirttä.

Minua suututti, koska virsi on kuitenkin virsi - laulettu rukous, enkä minä halua yhtä lailla rukoilla enkä myöskään lausua sanoja joita en tarkoita. Virsiä joudutaan edelleen kestämään ja väkeä raahataan väkipakolla kirkkoon, mutta onneksi asiat ovat menossa parempaan suuntaan. Jenkilässä taas loistetaan kun siellä opetetaan jo useammassa osavaltiossa yleisissä kouluissa, että Jumala loi maailman eikä mitään evoluutiota ollut.


Fanta

jarmo kirjoitti...

Valtion ja kirkon erottaminen näyttää olevan suunnattoman hankalaa, niin rapakon takana kuin täälläkin - miksei uskonto voisi olla pelkästään privaatti asia? Onneksi valtionuskonto yleisesti Suomessa on sen verran maltillista sorttia, ettei tieteen tahalliseen vääristelyyn asti ole vielä päästy (yritetty on, varsinkin tuon evoluution suhteen).

Valtion ja kirkon erottaminen olisi hyvä pressanvaaliteema.
Bjarnen kannattaisi luovuttaa jo nyt.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä kyllä kannattaisin presidenttiä, joka haluaisi kirkon ja valtion toisistaan, tosin se ei kuulu presindentin valtaoikeuksiin.

Meillä taisi olla vielä ala-asteella ruokarukous, se ei häirinnyt silloin (totta kai minä tein kaiken mitä opettaja käski), nyt se häiritsee. Opettajalle ei varman tullut mieleen että ainakin neljä hänen paristakymmenestä oppilaastaan oli uskonnottomia (en millään muista oliko ET:n ryhmässämme muitakin luokaltamme).

Pälli kirjoitti...

Valtion ja kirkon erottaminen, ja se, onko uskonto/ uskonnottomuus yksityisasia, ovat eri asioita.

Minun mielestäni se, mihin kukakin uskoo (jokainen uskoo johonkin siinä mielessä, että joko sitoutuu johonkin uskontoon tai sitten uskonnottomuuteen), on yksityisasia vain tiettyyn rajaan asti. Tarkoitan, että väistämättä se, millainen uskomme maailman olevan, ihmisen olevan, jne, vaikuttaa siihen, miten toimimme, miten suhtaudumme muihin, mitä pidämme oikeana ja vääränä, etcetc...

Minusta on aika hassua, että jos uskoo johonkin, mitä pitää totuutena, se ei saisi vaikuttaa elämään ja tekoihin millään tavalla. Ja tätähän "uskonto on yksityisasia"-argumentti lopulta tarkoittaa.

mariakristiinan kommenttiin sen verran, että jossain maailman toisella laidalla ristiinnaulitaan kristittyjä nykyäänkin, jopa siinä määrin, että koskaan aiemmin yhtä monet kristityt eivät ole kuolleet uskonsa puolesta. Edes Neron vainoissa.

Joten Suomi on lintukoto monista vioistaan huolimatta sekä uskonnottomille että uskovaisille. Katsotaan, mihin suuntaan mennään.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minun mielestäni uskonto on yksityisasia, tai sen pitäisi olla, siinä mielessä että vaikka usko vaikuttaa omiin tekoihin (mitenköhän se agnostikoilla vaikuttaa?) niin se ei saa vaikuttaa muiden ihmisten toimintaan. Jos se ei haittaa muita, tietysti. Abortti ei ole hyvä esimerkki mutta yritysten kirkollisvero on. Miksi minun yrittäjänä pitäisi tukea sellaista organisaatiota joka perustuu mielestäni outoihin myytteihin ja jolla ei ole minun elämääni suoraa vaikutusta (mieluummin maksan vaikka pääsymaksun kirkkoon)? Minulle on aivan sama mitä muut palvovat ja miten (kunhan siihen ei liity veriuhreja), se on heidän oma asiansa. Kunhan eivät oleta minun rahoittavan sitä (ainakaan erityisasemassa muihin vakaumuksellisiin järjestöihin nähden). Minusta olisi melkein sama rahoittaa saatananpalvojia tai skientologeja.

Pälli kirjoitti...

Agnostikolla.. jaa-a. Riippuu varmaan agnostikosta, mutta jos ajattelee, ettei voi tietää, nin varmaan sitten tekee jonkinlaisen "varman päälle" ratkaisun. Tai jotain.

En tiedä, mikä on tuon yritysten kirkollisveron perustelu. Veikkaan, että voisi olla jotakin sellaista, että kirkko tekee diakoniatyötä (melkein sama asia kuin sosiaalityö) ja monenlaista ennaltaehkäisevää työtä mielenterveyden saralla. Mutta tämä on siis vain veikkaus.

Minun puolestani veroa voitaisiin kerätä myös muille uskontokunnille, jos ne tekevät vastaavaa työtä.

Hatha kirjoitti...

Kyllä se aborttikin itse asiassa käy esimerkistä. Uskonnollinen ihminen saa päättää omasta abortistaan uskontonsa perusteella, jos sen kokee oikeaksi, mutta ei kenenkään muun abortista. Uskonto on yksityisasia -argumentti ei siis tarkoita, etteikö omaa paratiisiin pääsyään saisi edistää, vaan sitä, ettei toisten paratiisiin pääsyä saa edistää, ainakaan vasten näiden tahtoa. Paitsi enintään rukoilemalla näiden puolesta.

Blog Widget by LinkWithin