14.12.2005

Koko aamu on radiossa puhuttuu siitä miten miehiä sorretaan. Varmasti se on totta, ainakin huoljtajuusjutuissa (toisaalta minä olen nähnyt vain sellaisia isiä, jotka muuttavat iloisina toiselle puolelle maata, eivätkä uhraa mitään huomiota lapsilleen, voihan tietysti olla etteivät melkein aikuiset tarvitse isiä. Lapsuudenpihassa näkyi kyllä sellaisiakin isiä, jotka muuttivat entisen kodin naapuriin ja lapsista oikeasti huolehdittiin yhdessä, siellä oli ainakin kolme enemmän tai vähemmän sen tyylistä perhettä).

Se mikä jäi vaivaamaan oli se miten huonosti miehillä menee kotonakin. Siinäkin naisilla on varmasti parantamisen varaa, jos haluaa miehen osallistuvan kotitöihin ei häntä kannata solvata (minulle on itsestäänselvyys, että kaikki talossa asuvat osallistuvat sen kunnossapitoon) mutta kuulosti aika ankealta naisten kannalta kun sanottiin ettei miehellä ole omaa huonettakaan. Lapsilla on lastenhuone, koirallakin koirankoppi ja naisella keittiö ja kodinhoitohuone. Mies tarvitsisi sitten jonkun huoneen, jossa hän voi tehdä tärkeitä miesjuttuja, jossa häntä ei häiritä.

Minä ottaisin paljon mieluummin ateljeen kuin keittiön. Mies voi ottaa keittiön ja saa sen kodinhoitohuoneenkin kaupan päälle, pesukoneen kanssa voi toteuttaa stereotyyppistä mieheyttään ja ottaa selvää teknisen vempaimen toiminnasta.

Joskus on ihan kivaa asua yksiössä yksin.

6 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

Joo, meillä ei tosin ole kodinhoitohuonetta, mutta mies voi saada kylppärin pesukoneineen, jos saan lainata sitä suihkuttelua varten (vaikka sitten erikseen sovittavina aikoina) ja keittiökin on ihan vapaata riistaa. Minun huoneitani ne eivät missään tapauksessa ole. Voisimme kyllä ottaa yhteisesti uuden huoneen työhuoneeksi. Mieluusti iso, että sinne mahtuisivat niin tietokoneet, televisio kuin kaikki käsityö- ja askartelutavaratkin. Mitäköhän ne sellaiset miesjutut on, joita täytyy tehdä rauhassa omassa huoneessa ja miksi naisella ei sitten ole sellaisia, jos kerran nainen voi omat naisjuttunsa tehdä koko perheen keittiössä ja kodinhoitohuoneessa?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Naisella ei ole tietenkään aikaa eikä tarvetta tehdä henkilökohtaisia juttuja, hänen aikansa menee kodin puhtaana pitoon, ruuanlaittoon ja lasten ja miehen passaamiseen. Mitä hän omalla huoneella tekisi?

Minusta kyllä kaikilla saisi olla oma henkilökohtainen huone, jossa saisi tehdä omia juttujaan rauhassa.

Birdy kirjoitti...

Minuakin hieman häiritsi tuo 'naisilla on keittiö' -kommentaari. Miehillä on usein autotalli, työpaikan toimistohuone ja auto - so?

Ehkäpä sekä naisten tulisi antaa tilaa miehille ETTÄ miesten tulisi hieman ryhdistäytyä? Joskus tuntuu, että miehet ovat kuin iniseviä imeväisiä, jotka eivät muka saa mitään ja joutuvat sorron alle, vaikka kyse voi olla osittain myös omasta passiivisuudesta = ei avaa suutaan edes kotona sanoakseen, mitä tarvitsee ja haluaa.

Olen yksi onnekkaista, jolla on kotona Oma Huone. Minun Omia Juttuja Varten. Niin on miehelläkin omansa. Keittiö, kodinhoitotila ja olohuone ovat YHTEISIÄ alueita yhteisessä kodissa eivätkä mitään naisten tai miesten huoneita.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minustakin tuntuu usein tuollaisia juttuja kuunnellessani että miehet odottavat että heille annetaan kaikki, omat huoneet ja muut. Tekisi mieli välillä kehottaa olemaan miehiä (ellei se kuulostaisi liian kliseiseltä). Omien oikeuksien puolustaminen ja vastuunottaminen omasta kodista / perheestä kuuluu tietysti kaikille, sukupuoleen katsomatta (ja samoin kuuluu toisten oikeuksien kunnioittaminen ja tilan antaminen). Ja se oma tila, oli se millainen tahansa. Jos ei muuta niin mielessä paikka, jonne muilla ei ole asiaa, mielestäni parisuhteessakin saa olla salaisuuksia, kunhan ei ole kyse mistään toista vahingoittavasta. Tai ainakin näin parisuhteettomana kuvittelen ettei kaikkea tarvitse tai edes pidä jakaa, minä ainakin tarvitsen enemmän tilaa.

k kirjoitti...

Minäkin olen sitä mieltä, että jos mies tarvitsee oman yksityisen tilansa (ja kukapa ei?), hän kyllä järjestää sen itselleen eikä tyydy kitisemään. Samaa voi sanoa naisesta. Vaikka pariskunta asuisi kaksiossa, eikö se voi yhteisymmärryksessä sopia, milloin toinen valtaa makuuhuoneen, toinen olohuoneen omia henkilökohtaisia puuhiaan varten? Surullista ajatella, kuinka kykenemättömiä ihmiset ovat kompromisseihin ja kuinka tiukassa elää käsitys, että parisuhde on jotain hemmetin valtataistelua. Tai ehkä mulla on idealistinen käsitys miehen ja naisen kyvystä kommunikoida keskenään rakentavasti.

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy todeta, että minullakin tuo komentti naisen keittiöstä ja kodinhoitohuoneesta osui hermoon. Minun puolestani mies saisi ottaa kummatkin jos haluaa... Ja kotitöihin osallistumisesta en oikein tiedä mitä olisi pitänyt tehdä. Olla se äiti joka solvaamatta koordinoi kodin ja ottaa pojan tarvittaessa avuksi? <- nykyinen (ja loppuva) roolini, jossa toisen potkiminen tekemään jotain on yhtä iso työ mitä asian tekeminen itse -> hoidan/hoidin koko kämpän yksin :/

Mutta vielä takaisin omiin huoneisiin. Meillä kotona isällä on aina ollut vierashuoneessa tai välikamarissa oma soppi (myöhemmin huone) paperihommille ja muille harrastuksille ( :poliikka ja yhdistykset). Äiti taas sai muutama vuosi takaperin entisen huoneeni ompeluhoneekseen. Vielä suunnittelevat muuttavansa isän työhuoneen nykyiseen huoneeseeni, jossa isä saisi rauhassa kerätä papereitaan ilman että osuisivat vieraiden silmiin. Kyllä se oma huone täytyy olla.


Fanta

Blog Widget by LinkWithin