9.12.2005

Minun on vaikeaa tehdä omia projektejani. Oikeat työt saan kyllä tehtyä motivoituneena, nopeasti ja oikeastaan ihan hyvinkin. Yleensä olen valmis aikataulusta edellä ja asiakas tyytyväinen (tai niin he yleensä väittävät, toisaalta suurimman osan töistäni olen tehnyt isäni firmalle ja hän kehuu aina).
Omien töiden kanssa on vaikeampaa. Motivaatio on hukassa, ole hidas, löydän aina parempaakin tekemistä. Kaikki muut koulutyöt ovat tärkeämpiä ja iltaisin en kuitenkaan jaksa mitään. Tällä hetkellä kesken on opinnäytetyöni, joka aiheeltaan ja toteutustavaltaan kiinnostaa mutta joka on saanut minut aivan jumiin. Ihmisten suuret odotukset eivät yhtään auta. Kesken on myös yksi kirjaprojekti, joka on kiinnostava ja josta on mahdollista tehdä todella hyvä, hyödyllinen työnäyte. Sekään ei oikein suju. Kotisivuni ovat odottaneet päivittämistä viimeiset kaksi vuotta, niihinkin minulla olisi idea. Luulen että rima on liian korkealla kun olen itse asiakkaana. Minun pitäisi ylittää kaikki ennen tekemäni, saavuttaa täydellinen lopputulos. Hermostun ja saan lopulta aikaan jotain aika keskinkertaista (kuten kävi edellisen kouluni lopputyölle). Kaikki tuntuvat luottavan minuun ja kykyihini, se pelottaa.
Onneksi en ole koskaan haaveillut vapaana taiteilijana työskentelystä. Tarvitsen asiakkaita.

Onnistuin tänään käyttämään kaksi tuntia parin kilometrin koulumatkaan. Kaupassa ja kirjastossa kului yllättävän paljon aikaa.

4 kommenttia:

jarmo kirjoitti...

Ehkä taiteilijan ei pitäisi ajatella kovin vakavasti muiden mielipiteitä tai odotuksia ja yrittää toteuttaa niitä, vaan seurata intuitiotaan ja toteuttaa omaa näkemystään. Sinullahan näyttäisi olevan siihen hyvät mahdollisuudetkin kun mainitsemasi leipätyöt sujuvan kuin tanssi!

En tiedä millaista on luoda taidetta työkseen, mutta olen aina jotenkin kuvitellut että taiteen tekeminen olisi siihen vihkiytyneelle helppoa, siinä mielessä että olisi täysi vapaus toteuttaa inspiraatiotaan (olettaen että talous on säällisesti turvattu).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Omat odotukset ovat paljon pahempia kuin muiden, vaikka muidenkin odotuksilla on väliä. Varsinkin kun ihmiset ovat sijoittaneet opinnäytetyöhöni rahaa niin tuntuu että heidän pitää saada jotain hyvää sillä rahalla.

Minäkään en tiedä millaista on luoda taidetta työkseen mutta tiedän ettei se ole helppoa. Tai sitten en ole vain teknisesti tarpeeksi hyvä. Pahimmat turhautumisen ja henkisen tuskan hetket olen kokenut kun olen yrittänyt luoda jotain, eikä se vain suju vaikka tiedän mitä haluaisin tehdä.
Ei leipätyönikään kyllä aina ole helppoa, olen vain ehtinyt unohtaa pahimmat turhautumiset viimeaikojen helppojen töiden aikana.

Opinnäytetyössä hermostuttaa sekin että poikkeuksellisessa rohkeuden puuskassa menin valitsemaan tekniikan joka on minulle aika vieras, ensi vuonna voi tulla hauskaa kun yritän tehdä äänissuunnittelua.

jarmo kirjoitti...

Nuo tekniset ongelmat ovat tavallaan helppo este, koska niiden voittamiseen on ainakin näkyvissä selkeä tie; sitkeä mekaaninen harjoittelu periaatteessa riittää, mutta sekin tietty vaatii pitkäjännitteisyyttä ja periksiantamattomuutta. Jahka on onnistunut kartuttamaan teknistä pääomaansa riittämiin, voi sitä vapaasti käyttää ideoidensa toteuttamiseen, ilman että enää siinä vaiheessa tarvitsee tuskailla osaamisensa puolesta erikseen.

Tässä mielessä itse tekniikan harjoittelu sellaisella "oikealla" idealla josta omaa selkeän vision ei välttämättä kannata, koska siinä vaiheessa teknisen osaamisen ja taiteellisen vision välinen kuilu on (vielä) niin suuri että käytännössä juuttuu liiaksi turhiin detaljeihin, tuloksena on blokki ja seurauksena angstia... Tyvestä puuhun, sanovat.

Onneksi sinulla ei ideoiden suhteen ole ongelmia, viriili muusahan on lopulta kaiken edellytys.

Anonyymi kirjoitti...

Minua itseäni taas harmittaa kun en sisällyttänyt opinnäytteeseeni uutta opittavaa, jonka osaamisesta olisi samalla sitten saanut näyttöäkin.


Fanta

Blog Widget by LinkWithin