Minusta on alkanut tuntua siltä että tänne tulee keväällä uusi tietokone, iMac. Vanha alkaa olla nelivuotias ja hidas ja kaatuileva. Ja siinä on suunnattoman suuri näyttö joka vie kaiken tilan ja painaa 40 kiloa (mutta on ilmeisesti hyvä ja ammattimainen). Vähän hirvittää ostaa kone jota ei voi laajentaa mutta kuuden vuoden ja kahden macin aikana ei ole tapahtunut mitään laajennuksia, päinvastoin ajatus koneen sisusten ronkkimisesta on yhtä karmaiseva kuin ajatus omista sisuskaluistani (lukiossa sain seiskan biologian kokeista kun ihmisen biologiasta lukeminen ei onnistunut). Koko syksynolen harkinnut uuden kovalevyn hankkimista, sen ehkä vielä saisin paikalle mutta se tarvitsee kaikenlaista muutakin, sellaisia juttuja joiden nimiä en edes muista. Ja uuden näytön. Uusi skannerikin olisi kätevä mutta saattaa jäädä hankkimatta, eihän tuo vanha ole kuin ehkä kuusivuotias (jos se on isäni töissään käyttämä, vanhempi jos se on onnellisilta mac-perheajoiltamme). Tietenkään iMac ei ole aivan ihanteellinen minun töihini mutta opintolainasta ei riitä tehokkaampaan koneeseen ja hyvään näyttöön (haluan eroon tästä näytöstä). Selvisin aikoinaan hyvin neljä vuotta ylioppilaslahja-iMacilla, ensimmäisen sukupolven edustajalla, jossa oli ehkä 14 tuuman näyttö. On 20-tuumainen iMac ainakin tehokkaampi kuin nykyinen kone. Jos pääsen töihin on siellä varmasti oikea työkone, ja mahdolliselle yrityksellenikin pitäisi ostaa kunnon laitteet. Kotikäyttöön iMac varmaan riittää.
Lainan ottaminen ei kyllä innosta mutta sitä on niin paljon ettei tonnia tunnu missään... Ja kai se on halvempaa kuin kulutusluoton tai jonkun vastaavan ottaminen? Niin minulle ainakin on koko ajan väitetty. Onneksi en tarvitse lainaa normaaliin elämiseen.

Tälläisiä mietin kun pitäisi mennä nukkumaan.