Jännittävää se olikin.

Kävin ensin linja-autoasemalla kysymässä mistä paketin voi hakea, sieltä ohjattiin kaumapana olevaan rakennukseen, joka oli aika pelottava. Palvelu oli kuitenkin hyvin ystävällistä ja rahtikulut pienemmät kuin odotin. Pakettini oli e-hyllyn ylähyllyllä enkä saanut sitä alas ilman apua (kyllä minäkin välillä tarvitsen miehiä, varsinkin sellaisia, jotka ovat minua pitempiä ja voimakkaampia). Paketti painaa 15 kiloa, se on korkea ja kapea ja hankala kantaa. Minä sain sen raahattua linja-autoaseman toisella puolella olevalle taksitolpalle, jossa odotti taksi, vieläpä sellainen pakettiauton kokoinen (jossa oli sisäkatossa pieniä tähtimäisiä valoja) johon minä ja paketti mahduimme hyvin. Kuski oli ystävällinen ja keskustelimme siitä miten ihmistä ei ole tarkoitettu kuormajuhdaksi. Annoin ensimmäisen kerran elämässäni tipin taksinkuljettakalle (tai ylipäätään kenellekään).

Tarkempi tutustuminen koneeseen jää huomiselle. Tänään menen ystävän luokse kylään.