Joululoman kohokohtia (ja yksi ankea päivä)

Loma alkoi pikkujouluilla isäni luona. Meillä oli pelottava joulupukki ja vähän jouluruokia ja hauskaa seuraa. Pidän Turun joulumarkkinoista (niiden yhteydessä pitää aina käydä Brinkkalan pihan oudossa käsityöliikkeessä) ja muutenkin oli hauskaa kulkea kaupungilla siskon ja hänen miehensä kanssa. Hurahdin ostamaan lankoja ja niitä ihania pastelliliituja. Ja venääläistä marmelaadia.

Seuraava viikko oli lähinnä siivousta ja leipomista (piparkakkuja ja piparkakkutalo ja haarukkaleipiä ja konjakki-appelsiini-suklaatiikerikakku, aina vähän akaisempiin vuosiin verrattuna) ja koristelua äidin luona Jyväskylässä.
Jouluaaton olimme kahdestaan, kävelimme lumipyryssä hautausmaalle, saunoimme, söimme ja jaoimme lahjoja (sain esiliinan ja vohveliraudan ja muumikalenterin ja jotain muuta). Hyvin rauhallista.
Joulupäivänä kylään tulivat sisko ja miehensä. Taas syötiin ja jaettiin lahjoja (siskolta hieno lohikäärmemuki ja työharjoittelupaikkansa kierrätysmagneetteja). Illalla kävimme katsomassa Narnian ja pidimme siitä.

Tapaninpäivänä menin vanhan kotipihani entisten lasten juhliin. Meitä oli paikalla nelisenkymmentä, vanhoja ystäviäni ja sellaisia joita en niin tuntenut. Puhuin lähinnä tutuilleni, varsinkin kahdelle vanhalle ystävälle. Luulen nyt päässeeni eroon teini-iän traumoista. Ja minua pyydettiin kovasti tulemaan kylään Lontooseen. Pyytäjänä tyttö, jonka olen tuntenut synnytyslaitokselta saakka mutta jota en ole nähnyt tällä vuosituhannella. Oli hauskaa. Minun piti mennä sinne vain pariksi tunniksi mutta kotona olin vasta yhdeltä. Ja join jopa vähän alkoholiakin.

Välipäivinä tein ostoksia (kaksi neuletakkia, sukkia, t-paita), vierailin siskoni luona (katsoimme Kissojen valtakunnan ja hänen piirtämistään). Luin helppoja kirjoja ja lepäsin. Saatoin tehdä jotain muutakin.

Uudenvuoden aatto oli se ankea päivä. Inhoan juhlapäivistä eniten uutta vuotta, muiden juhlimatta jättäminen on helppoa (Runebergin päiväkin on huomattavasti hauskempi). Raketteja ei pääse pakoon, varsinkin jos erehtyy saattamaan äitinsä kyläilemään kuuden aikoihin. Inhoan raketteja. Ja pelkään niitä. Luovuin juhlimisen teeskentelystä ja vietin illan lukemalla isotätini kirjeitä. Joku vuosi lupasin itselleni hankkivani ystäviä joiden kanssa voi viettää uuden vuoden mutta se on jäänyt.

Uuden vuoden päivänä tapasin vanhan ystävän joka on Hollannissa vaihdossa. Oli hauskaa vertailla kokemuksia ja tulin melkein kateelliseksi. Minäkin olisin halunnut asua hienossa historiallisessa kaupungissa Hollannin rumimman kaupungin sijaan. Ja saada ystäviä.
Oli hauskaa huomata että olemme läheisempiä kuin pari vuotta sitten. Ja onneksi ei tarvitse masentua siitä että ystävälläni on jo yksi maisterintutkinto tehtynä ja uuden alan opinnot hyvällä mallilla. Hän on myös ahkera ja laiha. Ja mukava.

Seuraavat päivät taisin vain maata sohvalla ja lukea.

Loppiaiseksi matkustin Turkuun, auttamaan isäni ja vaimonsa tupaantulijaisissa. Pilkoin kasviksia ja omenoita (piirakkaan), autoin tarjoilussa ja olin hyvin ujo. Vieraita oli aika paljon ja he olivat kaikki minua vanhempia. Sukulaisia ja ystäviä, kirjasto- ja kulttuuriväkeä, (tiede)toimittajia, runoilijoita (jotka molemmat olivat toimittajia ja toinen aika humalassa). Humaltunut runoilija kehui tekemiäni kansia hänen kirjoihinsa. Kaikki olivat ystävällisiä. Eniten puhuin sukulaisteni kanssa, sain kuulla paljon sukutarinoita, myös opinnäytettäni hyödyttäviä (isotätini Liisa, joka on työn aiheena, oli 30-luvulla karannut jonkun pankinjohtajan kanssa Ruotsiin. Minä ajattelin että hän oli vain ollut töissä perheen liikkeessä. Hän oli myös harrastanut hurjastelua ja shampanjaa). Kuulin myös muita aika sekavia juttuja (esimerkiksi isoisoisästäni joka joutui vankileirille 1918. Tuomarina oli hänen vaimonsa veli. Ilman heikkohermoisuuttaan olisi selvinnyt hengissä).
Huomasin että saan edelleen kuohuviinistä ikävän päänsäryn.

Ja sitten tulin kotiin.