Olen iloinen siitä että olen saanut käytyä liikkumassa enemmän tai vähemmän säännöllisesti, silloinkin kun minulla ei ole seuraa, kun väsyttää tai on muuten ankeaa. Välillä on kyllä tullut liian pitkiä taukoja.
Liikuntaseurasta on kyllä hyötyä. Tänään panikoin kun tutussa altaassa suunnilleen oikeaan aikaan oli vain uimareita eikä tuttua mustapukuisten hytkyvien tätien joukkoa (altaassa on kylmää). Huonosta näöstä on haittaa, uimahallin isoa kelloakin on vaikeaa nähdä. Jumpan alkuun taisi kuitenkin olla kymmenen minuuttia, niiden aikana olin varma että se on peruttu, että allas on vaihtunut, että olen aaivan väärään aikaaan tai vääränä päivänä paikalla. Seura auttaa myös siihen alituiseen tunteeseen että jotain on unohtunut (kuten vaikka uimapuku päältä).
Jumppa oli mukava, saunassa oli lämmintä. Pukiessani hauskat teinitytöt puhuivat Harry Potterista. Eräs muistutti minua itsestäni, hänkin halusi päteä. Onneksi ei tarvitse kääydää yläastetta uudestaan.
Kotimatkalla otsahiukseni jäätyivät pipoon kiinni.
Tekstit
2 kommenttia:
Se olisi kyllä kiva kun pääsisi liikkumaan. Itsellä kävely on oikeastaan ainut tällä hetkellä jota tulee tehtyä. Vielä vähän aikaa sitten ajoin pyörällä mutta nyt tuntuu jo liian liukkaalta. Uimassa tai kuntosalilla olisi mukava käydä ja tuo Raksilan uimahalli ei edes olisi niin kaukana musta, tietty vähän matkaa pitäs kävellä mutta siinähän sitä sais kivasti liikuntaa. Tai jos tekisi niin että kävelisi aina sinne ja menisi sitten vaikka bussilla kotia.
Noin vuosi sitten kävin aina Raatissa uimassa [ja vesivoimistelussa] ja kuntosalilla mutta sitten se jäi koska koulu vei liikaa aikaa [ja se että mikään ei enää innostanut] ja muutin melkeen toiselle puolelle kaupunkia eikä sitten Raksilassakaan tullut käytyä. Oon kyllä huomannut sen että miten liikunta monesti piristää ja on paljon parempi olo sen jälkeen. Eilen vaan en muistanut venytellä kävelyreissun jälkeen joten jalat on nyt tosi kipeenä.
Nyt jos jaksaisi aloittaa taas jotain harrastuksia, siis niitä liikuntajuttuja ja sitten jotain muitakin niin varmaan piristysin aika paljon.
Minä ajattelin etten liiku ollenkaan, vaikka kävelinkin kaikki alle neljän kilometrin matkat (ja pidemmätkin yleensä, harvemmin kyllä liikun keskustan ulkopuolella). Se ei kyllä kauheasti piristänyt mutta varmasti sillä on jotain merkitystä.
En kyllä saisi nytkään liikuttua tämänkään vertaa jos asioita ei olisi tehty todella helpoksi minulle. Asun aivan uimahallin vieressä, se on opiskelijalle halpa paikka, siellä on hauskaakin. Aiemmat yritykset ovat kaatuneet siihen että kaverit kyllästyivät (jooga), kurssi muutti toiselle puolelle kaupunkia ja harjoituksia olisi ollut useamman kerran viikossa (taiji) ja opettaja kyllästyi (koulun järjestämä jumppa ensimmäisenä opiskeluvuonna). En tiedä mihin ratsastus kaatui, siihen taisi olla monta syytä.
Onnea liikuntaharrastuksen aloittamiseen, toivottavasti se piristää :)
Lähetä kommentti