21.2.2006

Opin tänään paljon mielenkiintoista nimien julkaisemisesta rikosuutisissa, siltä varalta että joskus päädyn toimittajaksi. Välillä hieman ärsyttää käydä kurssia, joka on onneksi poistettu jo kuvallisen viestinnän opetussuunnitelmasta, mutta aihe on ihan mielenkiintoinen.
Yksi esimerkkitapaus oli Marginaalin Jani, jonka nimen julkaisemista lehdessä pidettiin perusteltuna hänen julkisen roolinsa vuoksi ja koska kyseessä oli tavallaan ennakkkopäätös, niin me ainakin sitä tulkitsimme.

Yritin myös kovasti katsella vastaantulijoita ja pääsin melkein fyysiseen kontaktiin ruokalassa miehen kanssa, meinasi käydä vähän huonosti tarjottimille.

4 kommenttia:

emmi kirjoitti...

hyvä hyvä, melkeen kontakti. mäkin aina katselen ihmisiä kävellessäni ja bussissa suoraan silmiin ja valitan kun suomalaiset on niin tylsiä. ja kuitenkin jos joku katsoo samalla tavalla takas,, ehkä hymyileekin meen ihan sekasin. apua.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulle toisten katsominen on vaikeaa, varsinkin silmiin katsominen keskustellessa. Mutta ehkä se käy helpommaksi kun harjoittelee, hymyileminen tuntuu vielä aika vaikealta.

Jani kirjoitti...

Kas kas, mielenkiintoista. Tuossa tavallaan sivutaan jo sitten sitäkin, että onko bloggaaja lain edessä se paljon puhuttu julkinen henkilö (tilanteessa, jossa asetelma olisi käänteinen omaan tapaukseeni nähden).

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Luulen että bloggaaja on työnsä kautta julkinen henkilö, samalla tavalla kuin toimittaja, ja jonka yksityiselämä on julkista vain silloin kun se vaikuttaa hänen työhönsä. Esim. jos minä kritisoisin pienkustantajia ja kehuisin vain yhtä niin voisi olla merkityksellistä että olen sen yhden tytär. Seksielämästäni ei kuitenkaan saisi kirjoittaa (tai siis sen puutteesta), tosin kun olen ssiitä itsekin kirjoittanut niin ehkä se on julkista tietoa. Noin arvaan kahden luennon perusteella.

Blog Widget by LinkWithin