26.2.2006




Tänään olen tehnyt ahkerasti töitä, niin kuin eilenkin, maalannut ja tutkinut intialaista kansantaidetta ja lentokoneita. Ja kironnut sitä ettei päivässä ole tarpeeksi tunteja. Minun piti saada kaksi kantta valmiiksi tänä viikonloppuna mutta tenttiin lukeminen vei aikaa samoin toisen kirjan käsikirjoituksen lukeminen. Voisin jättää väliin mäenlaskun mutta minulle tekee hyvää olla ulkona. Huomenna on kaverin muutto ja tiistaina tentti, sen jälkeen ehtii tekemään jotain. Tai sitten huomenna herään ennen kuutta maalaamaan. Työnantaja ei vaadi pikaista valmistumista mutta rahatilanteeni vaatii.

Muuten, onko tuo kuva liian kuumeisen näköinen, jopa Intiasta kertovaan kirjaan? (kuvassa näkyy sekä etukansi, kuvan oikeanpuoleinen osa, ja takakansi)

Lisäys 28.2.2006: uusi versio kuvasta.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

on se vähän yksitoikkoinen, joskaan ei kuumeinen

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuossa on mukana takakansi, kirjan etukannessa on tuo kuvio ja vähän tilaa sen ympärillä, niin että siihen mahtuu kirjan ja kirjailijan ja kustantajan nimet, suurin osa punaoranssia on takakannen taustaa. Minä kyllä pidän vähän yksinkertaisemmista ja aika pelkistetyistä kansista.
Tuo symboloi lähinnä Intian naisten voimaa, mikä on yksin kirjan tärkeimmistä teemoista.

syksyinen kirjoitti...

Hei,
mielestäni kuva ei ole kuumeisen näköinen vaan todella kaunis.

Anada kirjoitti...

Mystinen :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitoksia. Minä olen oikeastaan itse aika tyytyväinen siihen ja kustantajakin tuntuu olevan (on hankalaa kun isä on työnantaja, haen hyväksyntää sekä työlle että minulle tyttärenä, luulen). Se kirjakin käsittelee vähän mystiikkaa, tai oikeastaan aika paljonkin. Ehkä paras tapa saada minut lukemaan monipuolisesti on maksaa siitä.
Vielä pitäisi tänään tehdä toista, se on mustan huumorin sävyttämä kuvaus etelän matkasta.

Scilla kirjoitti...

Sinulla on kyllä ihana työ. Tavallaan. Ja kaunis kansi mielestäni.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos. Työ on hauskaa, tosin siihen liittyy aina epävarmuus siitä että keksinkö taas jonkun aiheen, tähän mennessä idea on aina ilmestynyt päähäni mutta siihen ei voi luottaa. Ja tietysti siihen liittyy normaalia taiteeseen liittyvää turhautumista. Mutta yleensä se on hauskaa ja minun on vähän vaikeaa tajuta vieläkin että minulle oikeasti maksetaan siitä (voi maksaa kotivakuutuksen ja ehkä ostaa uuden skannerin korvaamaan kuusi vuotta vanhan ja ostaa uudet housut liian isojen tilalle).

Mikko Moilanen kirjoitti...

On hieno kansi. Itämäista väriä. Pistää varmaan myös silmään hyllyssä tai katalogissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kansi on hyvä, miten teit tuon kuvion?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kuvio on tehty netistä löytyneen mallin mukaan (jonka käytöstä tunnen huonoa omaatuntoa, mutta ilmeisesti kyse on kansantaiteesta jossa hyvin samantyyppiset kuviot toistuvat). Luulen että oman kuvion keksiminen olisi hauskaa. Ensin piirretään pisteitä riveihin, keskelle vaikka yhdeksän, sen molemmille puolille kaksi pistettä vähemmän kunnes päästään yhteen pisteeseen. Sitten piirretään symmetristä kuviota, kieputetaan viiva pisteiden ympärillä. Tarkoituksena on kai eristää jokainen piste omaan lokeroonsa. Etelä-Intiassa naisilla on ollut tapana tehdä tuollaisia kuvia riisijauholla ulko-oviensa eteen.

Kuvio on tehty valkoisella puuvärillä akryylimaalin päälle, tarttui yllättävän hyvin. Alunperin minun piti tehdä sekin maalilla mutta luulen että se olisi epäonnistunut.

Blog Widget by LinkWithin