Veloena kirjoittaa tänään muun muassa siitä miten hänet on kasvatettu uskomaan, että naisen täytyy olla ennen kaikkea kaunis.
Minusta tuntuu ettei minua ole kasvatettu olemaan nainen millään tavalla. En ole saanut äidiltäni muotivinkkejä, en meikkivinkkejä. Joskus hän yritti saada leikkaamaan hiukseni lyhyemmiksi, silloin olisin pirteämmän näköinen. Se on kai ulkonäössä tärkeintä, täytyy olla iloisen ja pirteän ja reippaan näköinen. Teininä minusta olisi hyvin saattanut tulla gootti, jos se olisi ollut siihen aikaan muotia ja jos olisin ollut innostunut kauhun ja kuoleman kauneudesta, en halunnut todellakaan olla reipas ja pirteä ja polkkatukkainen. Minua kyllä käytettiin kosmetologilla ihonpuhdistuksissa, ei sen takia että minusta olisi tullut naisellisempi tai kauniimpi vaan, että säästyisin äitini finnitraumoilta (en säästynyt, e-pillerit ovat olleet tehokkaammat kuin pari vuotta ihonpuhdistuksia. Että minua ärsytti kun sain ihonpuhdistuslahjakortteja syntymäpäivälahjaksi).
Opin että vaatteissa on tärkeintä se että ne voi vesipestä, että ne ovat käytännöllisiä ja kestäviä eivätkä liian paljastavia (eivätkä varsinkaan läpinäkyviä). Kenkien pitää olla hyvät kävellä, leveälestiset, joustavapohjaiset eivätkä talvikengät saa olla mokkaa. Talvikengissä pitää olla vuori, niihin pitää mahtua pohjalliset ja niissä pitää olla vartta (lumihangessa kävelemistä varten). Kesäkengät eivät saa olla hiostavat.
Kasvatuksessani tärkeämpää oli se että ei saa roskata, ei saa kiduttaa eläimiä, pitää olla ystävällinen (ja reipas ja pirteä) ja pitää lukea. Naiseus ja naisellisuus eivät olleet niin tärkeitä.
Minä päädyin lukemaan hömppää ja Veloena filosofiaa.
Tekstit
12 kommenttia:
sinulle muuten sopisivat lyhyet hiukset, ne korostaisivat silmiäsi, jotka ovat persoonallisella tavalla kauniit.
Välillä kyllä harkitsen lyhyitä hiuksiä, viime aikoina enemmänkin mutta ne tuntuvat liian vaivalloisilta. Silloin pitäisi varmaan käydä kampaajalla joskus (olen tainnut viimeksi käydä kuutisen vuotta sitten, ei ole varaa), toisaalta hiukseni ovat sen verran kihartuvat että niiden kanssa saisi tapella, niistä kun ei ikinä tiedä mihin suuntaan ne päättävät kihartua.
Ja tietysti pitkissä hiuksissa on erikoisuudentavoitteluakin mukana, lyhyillä hiuksilla olisin kuin kuka tahansa mutta harvoilla on näin pitkät hiukset Suomessa (tai suurimmalla osalla naisista on aika lyhyet hiukset). Niistä eroon hankkiutuminen vaatisi jonkinlaista kypsymistä ihmisenä, luulen.
Miten tuo viimeinen kommentti jotenkin kuulostaa siltä, kuin filosofian lukeminen olisi jotenkin hienompaa kuin muiden aineiden? Et kai sitä tarkoita? ;)
Joo, tunnen problematiikan - itsellänikin on aina ollut pitkät hiukset (ja samoin kihartuvat). Mutta kun tulee vanhemmaksi, pitkät hiukset eivät usein näytä välttämättä enää hyvältä. Ja kyllä mullakin hiuksien pitämiseen pitkinä liitty niin paljon kaikenlaista muuta problematiikkaa, joka ei liity siihen, miltä hiukset varsinaisesti näyttävät, tai mikä minulle oikeasti sopii.
Hmm, ehkä voit leikata hiuksesi sitten, kun olet vakuuttunut riittävästi omasta erityisyydestäsi, eikä sinun tarvitse enää vakuuttaa sitä itsellesi hiuksillasi? Ja toisaalta sinun pitäisi olla silloin vakuuttunut myös siitä, että olet riittävästi itsenäistynyt äidistäsi, eikä lyhyeksi leikkaaminen tuntuisi tällöin enää äidin tahtoon sopeutumiselta, vaan omalta valinnaltasi..
Ja onhan se niin, että sen tietää että kun pitkät hiukset leikkaa kerran lyhyiksi, ei niitä enää ikinä tule yhtä pitkiksi kasvattamaan. Jonkunlainen aikuiseksi kasvamisen merkki ehkä..
Onneksi kotona maatilalla kauneus oli toisarvoista eikä minulla ollut isosiskoja joista ottaa mallia. Minua kasvatettiin pienenä työntekoon, ahkeruuteen ja lainkuuliaisuuteen. Ehkä jossain määrin kiltteyteen. Nimeni sain isoisoäitini mukaan joka oli tomera ja ehkä vähän äkäinenkin nainen.
Lapsuuden ympäristössä ei juurikaan ollut kauniita naisia jotka olisivat rohkaisseet "kauneuteen". Ja ne "kauniit" ihmiset jotka olivat telkkarissa olivat samanlaista fiktiota mitä elokuvissa nähty veri.
Oikeastaan en osaa mieltää ihmisiä kauniiksi. En oikein ymmärrä sitä mitä pidetään naiskauneutena mediassa.
(Minua ei kasvatettu kauneuteeen, mutta en kyllä ole hömppäihmisiä)
Fanta
mielenkiintoista, mun pukeutumistyyliö usein kehutaan, vaikka itseä äryttää, kun olen aina niin pahksen siisti, väreissä ja muussa mulla saattaa olla jänniä yhdistelmiä, mutta olen aina siisti ja siveä, siihen on opetettu ja siihen on oppinut. Tuntuisi kauhealta pistää päälle minihame tai pikkutoppi, vaikka joskus olisi kiva esitellä pitkiä sääriä. Joskus olisi kiva olla muutakin kuin tyylikäs, vaikkapa seksikäs.
Toisaalta mä en myöskään meikkaa, äitini ei itse meikkaa ja kun olin nuorempi, yläasteella tai jotain se paheksu sitä ettäpikkutytöt kulkee pakkelit naamalla. En mä mistään sitten oppinut meikkaamaan. Nolotti ihan risteilyllä, kun pistin hiukkasen ripsaria ja luomiväriä ja sekin varmaan näytti tökeröltä. kyllä mun siisti ulkoasu vaatisi huoliteltua naamaa ja joskus olisi kiva olla kaunis. Kyllähän meikki oikeesti tekee ihmeitä. mutta ei enää jaksa ja kehtaa alkaa opettelemaan. Yritän kulkea maailmassa sillä asenteella että meikkaaminen on naurettavaa ajan ja rahan tuhlausta ja keikistelyä ja minähän en meikkaa, mikä on hiukkasen nauretttavaa kun saatan käyttää vaateisiin kohtalaisen paljon rahaa. Kaipa olen pikuisen katekera äidilleni. Mutta niin kai me kaikki jostain syystä.
Jos kommentin miesnäkökulmasta saapi esittää, niin ainoita yhteisiä asioita niissä naisissa, joita olen pitänyt jollain tavalla poikkeuksellisen viehättävinä, on ollut vähäinen tai olematon meikkaus.
Hurina, en tarkoita, se vain tuntui sopivalta viimeiseltä lauseelta. Tarkoitukseni ei ainakaan ole vähätellä opiskelualaani. Toisaalta minusta tuli aika laiska kun minua ei varsinaisesti pakotettu mihinkään, fyysisesti ja älyllisesti ja kärsin siitä.
Maria, luulen että se vaatii tuontyyppistä kehitystä. Aikuisuus saattaa olla avainasia, nykyinen kampaukseni on suorastaan lapsenomainen. Toisaalta en kyllä usko että aikuisilla pitäisi olla lyhyet hiukset, se riippuu aika paljon ihmisestä (muistan edelleen lähemmäs kuusikymppisen kuvaamataidon opettajani lukiossa, jolla oli pitkät hopeanharmaat hiukset).
Fanta, minunkaan lähipiirissäni ei ollut sellaisiia naisia, jotka korostivat kauneuttaan ja pitivät sitä tärkeänä. Kavereiden äidit eivät meikanneet ainakaan huomattavasti ja kun kaverini alkoivat meikata ei syynä ehkä ollut kaunistautuminen. Tätini kyllä haaveili kolmen poikansa lisäksi tytöstä, jolle olisi voinut pukea rimpsumekkoja ja tehdä tyttöjen juttuja.
Pii, kuulostaa aika tutulta, tosin minulla kyllä on ulkonäkökomplekseja vaikka muille jakaa. Mutta ainakin ole välttynyt sellaiselta että kuvittelen pitää olla juuri tietyn näköinen kelvatakseen, minulle riittää se että nykyään yleensä hyväksyn itseni. Rintsikoiden olkaimia ei minunkaan äitini suvaitse, eikä alusvaatteiden näköisiä päällysvaatteita. Minä en ole juuri kapinoinut äitini elämäntapaa vastaan, muuta kuin kasvattamalla hiukseni ja ostamalla kalliita rintsikoita ja nykyään vähän avokaulaisempia paitoja. Avoin seksikkyys tuntuu vieraalta, siltä kuin mainostaisin olevani jotain mitä en ole (kuvittelen että todella paljastavasti pukeutunut on myös seksuaalisesti vapautunut).
Emmi, minä aloin meikkaamaan vasta lukion jälkeen. Meikkaamattomuuteni oli ollut osa näkymättömyyttäni koulussa mutta tajusin ettei mikään estänyt minua meikkaamasta. Harkitsin asiaa ja päätin että silmäni ovat sen verran herkät etten halua laittaa sinne mitään (ja kokemuksesta tiedän että minulla on aika herkät refleksit, kaverit ovat joskus yrittäneet laittaa ripsiväriä ja kajalia), huulipuna taas tuntuu liian hankalalta ja vain aikuisille naisille sopivalta (ja minähän en sitä ole) joten hankin meikkivoidetta ja puuteria ja yleensä meikkaan kun menen kouluun mutta en kun menen kauppaan tai kaupungille. Äitini kyllä meikkaa.
Anonyymi, minäkään en hirveästi välitä meikkaamisesta. Se on oikeastaan yksi niistä asioista joita olisin voinut ulkonäössäni muuttaa helposti, esim. laihduttaminen on aika vaikeaa ja tyylikkäiden vaatteiden hankkiminen kallista mutta meikkaaminen vaatisi vain sen että opettelisi tekemään sen.
Kiitos kaikille mielenkiintoisista kommenteista :)
En ole nähnyt, kuulostaa kiinnostavalta ja pelottavalta.
Täytyy yrittää katsoa. Se vaikuttaa elokuvalta, joka jossain vaiheessa saattaisi päätyä kouluni kirjastoon.
Lähetä kommentti